Seison öljyisessä autokorjaamossa ja yritän väistellä mustia nurkkia ja likaisia ovenpieliä. Jälkeenpäin annan itselleni tsemppitaputukset olalle, kun itse hoidin asian. Hattua nostan sen alan asiantuntijoille! Omat intressit tahtoo vaan olla moisista asioista yhtä kaukana kuin on sika satelliitista. Sitten varaosaliikkeeseen kip kop kip kop, aurinkolasit päälaelle ja nojaan tiskiin silmäripsiä räpsytellen. Jes, kakskytviis euroa alennusta. Ensi kerralla tekoripset ja toivottavasti pienemmät silmäpussit.

Ajelin ehkä viimeistä kertaa tuota korpitaivalta. Mummulan tuvassa vastassa oli sankka käry. Mummu innostu touhuamaan ja paisto sulle lättyjä. Nyt se pötkähti sänkyyn kaikesta heilumisesta. Papan poski on tutun karhea omaani vasten. Vai niin se on mennyt teillä kummalliseksi siellä Kainuussa, että te niillä majavilla tukitte ne Talvivaaran vesien poistumistiet. Ja korvatkin aivan nousee. Niin kuin aina, kun pappa hymyilee. Hengityslaite rohisee ja pulputtaa. Muoviletkua on sen seitsemän metriä ja mummulla on eilen leikatut hiukset. Kesätukka se olla pitää.

Ne lätyt. Kuusi pientä lättyä pannulla posliinilautasen alla lämpiminä. Reunoilta rapsakat, paljossa voissa paistetut. Ei mitään loufättejä. Avaan ikkunan ja tuuletan käryn pois. Viime syksyn luumusose ja sokeri kruunaa mummun paistamat lätyt. Vielä sain niitäkin.

Illalla paistoin makkaraa leivinuunissa. Sängynpohjalta kuuluu hento pyyntö: toisitko minulle sentin palasen makkaraa? 

Mitä vain haluat rakas mummu.