Ja hyvä kiertää!

 

Kaappien perukoilta löytyy aarteita. Tuonkin nahkalompsakukkaron olemassaolon olin jo täysin unohtanu! Lyypekistä joku ostanut ja kiikuttanut sitten kirpputorille. Söpö se on, mutta äärettömän epäkäytännöllinen. 

Tänään on ollut tietoinen asiapäivä. Reikäpää tekee listaa, mitä pitää muistaa, missä käydä ja mitä kysyä. Kaikki hoidettu ja kello vasta kolme. Mutta kerronpas teille, kuinka Kelalla asioidaan! Maanantai ja takuulla pitkät jonot. Hain vuoronumeron, viisitoista ennen minua, vartijat paikalla ja vain yksi luukku vetää. 

Sotasuunnitelma: kipinkapin kämpille, läppäri laukkuun, täyttämättömät lomakkeet mukaan ja tulomatkalla take away kahvi kourassa takaisin Kelalle. 

Tilanne: kolmetoista ennen minua. 

Toiminta: hörpin rauhassa kahvit, täyttelin lomaketta ja kehuin itseäni nerokkuudestani. 

Yllättävä käänne: ystävällinen vanha mies ojentaa yhtäkkiä vuoronumerolappunsa minulle ja sanoo Tässä,  olehyvä. En taija enää jäähä jonottaan. Hölmistynyt jonottaja kiittää kovasti ja alkaa kiireessä rustaamaan viimesiä rukseja lomakkeeseen. Yhtäkkiä jono alkaa vetää ja vuoronumerot viuhuu eteenpäin. Pling ja oma vuoro! 

Lopputulos: (kerrankin) kiva täti osaa asiansa ja olen parissa minuutissa ulos. Kaivan taskustani oman alkuperäisen vuoronumerolipukkeeni, katselen potentiaalisia kohteita ja ojennan lipukkeen nuorelle äidille, jonka vauva nukkuu vaunuissa. (Anteeksi vaan kaikki muut.) Vastauksena yhtä hölmistynyt kiitos kuin itselläni ja niin lämpimät kesän toivotukset, ettei toista. Ja näin lyheni taas toisen odotus kymmenellä etapilla. 

Opetus: Anna hyvän kiertää.

Kiitos, sinä vuoronsa luovuttanut mies. Etpä tiedäkään, kuinka paljon hyvää sait aikaan! 

P.s. Tästä kaikesta kovin hullaantuneena täydensin yksipuolista toppivarastoani. Kyllä nyt on vaihtelua mustalle ja mustalle.

Pikku prinssi syntyi joen toiselle puolelle. Kyllä on odotettu sekä siellä että täällä! Pääsin tänään paijaamaan viikon ikäistä murua oikein ajan kanssa. Poika otti Suomen häviönki kaikista rennoimmin! Kyllä kasvaa cool kaveri. Ja ajatella. Saan olla täällä vielä koko ens vuoden ja seurata naperon kasvamista. Kummipoika, nyt jo mahottoman rakas.

Helatorstaina oli ATK-tukikerhon kevätmiittinki Kuopiossa. Asialistalla oli pieniä ja suuria iloja ja muutoksia sekä kyytipoikana omenahyvettä ja parhaita ite tehtyjä pizzoja ikinä. Hellekelit ja kesä keskellä arkea. Päivän vapaa oli onnistunut katkaisu arkeen. 

Kesän ensimmäinen ukkonen koettu. Kesän ensimmäinen pehmis syöty. Kesän ensimmäiset liiskautuneet ötökät tuulilasissa huomioitu.

Banaanilaatikot odottaa tornina eteisessä. Kämppähaku käynnissä ja yksi mielenkiintoinen kiikarissa. 

Kaksi viikkoa, tasan. 

Mansikka-raparperi -kakkua. Herkullisinta pitkästä aikaa! Kyllä sisko osaa. Tuirassa oli kaikki niinku ennenkin. Joki oli yhtä täynnä kuin aina ja Tietomaan torni tökötti paikoillansa. Tuntuu aika mukavalta ajatukselta, että kolmen viikon päästä kesälaitumille lähteminen tarkoittaa myös edes jonkin asteista eloa Oulussa. Ja kesää ja kärpäsiä. 

Helkama-mainos pomppas Kodin Kuvalehdestä ja pisti miettimään, miksi onkaan niin tuttu kuva? Sitten muistin. Viime kesänä vietin kesäisiä lorvailupäiviä Turussa. Haahuilin pitkin Aurajoen rantaa jaa nautin ajattomuudesta. Sitten siinä kerran jäin katsomaan, kun punatukkaista mallia puuteroitiin, suihkittiin hiuslakkaa ja aseteltiin suortuvia kesätuulen oikkujen mukaan. Ja oli kuvaajia ja säihkyä ja aurinkoakin jopa. Nyt tämä samainen tilanne löytyi lehden sivuilta. Enpä silloin edes hoksannut, mitä mainosta kuvatiin!

Kello pois ranteesta. Avainnauha kaulasta. Työlonttaset jalasta. 

Kokka kohti Oulua. Mieli kohti viikonloppua. Aivot narikkaan.

Birgit muuttaa. Ja ensimmäistä kertaa vielä. Pääsi samaan laatikkoon mappien ja materiaalien kanssa. Elo keittiön nurkkakaapissa on sujunu vallan mukavasti, mutta joskus sekin askel täytyy ottaa, että uutta koloa katellaan. Ei vielä tietoa minne ja millon tässä muutetaan, mutta muutetaan kuitenki. Kolme pahvilaatikkoa pakattu vapaapäivän iloksi. Typy oli hoidossa aamulla ja nyt lappapuurokattila ilostuttaa iltapäivää. Ja pahvilaatikotki oli pysyny tallessa ullakon häkkivarastossa, jossa on vain feikkilukko! Sade rummutti kattoa mukavasti.

Tötterö

Tän nimi on ensimmäinen jäätelö torilla. Sen maku on rommirusina ja koko suurin mahollinen. Sen yksi syy on ensimmäinen oikeesti kesäinen keli ja aurinkoinen ilma. Sen toinen syy on uskomattomalta tuntuva työpaikka ens lukuvuodelle. Nyt hymyillään koko naaman leveydeltä!

Eilen uhmasin kevättä ja laitoin ensimmäistä kertaa avokkaat ilman sukkia. Ja tuntu, tuntu niin jo keväältä! Ehkä ihan luvan kanssa jo tähän aikaan vuodesta.  Tänään aurinko on helliny niin, että vuorokausirytmi tuntuu heittävän häränpyllyä näin iltaisin. Keittiön ikkunasta laskeva ilta-aurinko saa aina iloiseksi. Se on se lyhyt hetki vahvaa oranssia. Olohuoneesta näkyy nouseva kuu. Kyllä kait sitä tähänkin asuntoon on kotiutunut aika mukavasti. Ei auta, muutaman viikon päästä se täytyy jättää. Huomenna työhaastattelu ens vuotta varten. Pitäkää peukkuja!

Keinuminen on helppoa, 

jos voi luottaa toiseen 

niin kuin kuu luottaa aurinkoon.

(T.Parvela)

Kyllä vihmoo. Vihmoo niin että kesästä ei oo tietoa muuta ku kalenterissa muutaman viikon päässä. Kukkiaki piti ostaa molemmille akkunoille muka jotain väriä tuomaan. Nytki on niin harmajaa, että valot saa olla päällä. 

Paitsi eilen kyllä oli niin ihanan keväinen ilta, että punahilkkainen kulkija oli sangen tyytyväinen ilmaan. Yölläkin linnut laulo. Tänään tuli lunta, huoh.

Yleisön pyynnöstä vuoden autonomistajan kuva, jonka veli näppäs viime viikonloppuna. Juuri oltiin ruuvailtu valoja ja kurkitty pellin alle. Aika koominen tilannekuva, kun koira oli juuri juossut kuvasta pois, ja allekirjoittanut kyykkyilee yksin. Lienee turhaa mainita tämän kyykyn etuliitettä.

Keinuminen ei onnistu, 

jos toisessa päässä ei istu kukaan.

(T.Parvela)