Noppia.

Ja opintopisteitä ropisee kaikesta hauskoista varjoteattereista ja muista älyä vaativista touhuista. Pistesaldon täyttymistä ei voi estää, mutta tästä mä tykkään, tänne mä jään. Onneksi aina ei mene över hilseen.

Påsk.

Pääsiäinen, aurinkoinen ja lämmin sellainen, meni kot'puolessa lupsakkaasti. Saldo: koipivaivasen äiti-armaan paimennusta, ikkunoiden pesemistä jännetuppeja uhaten, tulevien yo-juhlien sapuskoita koemaistaen ja lonkan vetoa kesää varten treenaten. Toki tenttiin luettiin yhtä hikenä kuin siskokin pääsykokeeseen. Kuvan vasen tuoli on tenttiin lukijan ja oikea pääsykokeisiin lukijan valtakuntaa, jotka ilmeisesti ovat juuri siirtyneet viereiselle nurmialueelle vaakatasoon. Jotenki niiiin niskoja rasittavaa lukea sillain, ettei ruskettuminen kärsi. Huh huh, rankkaa opiskelua. Harvoin sitä on pääsiäisenä tepastellu paljain varpain!

Tänään lomalta oli mukava palata kesäiseen kajaaniin, silpasta balleriinat jalkoihin ja antaa aamuauringon (sen saman, joka herätti jo kuudelta kirkkaudellaan) nostaa hymyä suupieliin. Oon ilmeisesti koko kevään ja sen lopunkin aina ja ikuisesti kuuteen asti koulussa, mutta tänään mentiin suoraan kurkkaan tois puolel' jokke syntynyttä prinsessaa - ikää yhdeksään päivää. Pikkusukatkin olikin oikean kokoiset! Jotenkin tuo oma koipi ei siinä tekovaiheessa kelvannu malliksi koosta. Voi sitä tuhinaa ja tyytyväistä tyttöstä, oli siinä ihmeellisyyttä!

Nyt vielä kolme tenttiä, pari tehtävänloppua, muutama ilmaantunut rästitehtävä vaan yks gradu ja son siinä. No mutta aattele, jos olis kaks gradua. Vaikka ei kait sitä tänä vuonna ole selkeää kesälomaa mulla - pelkkää kesää ja ainaista lomaa oikeista töistä! Not bad. Ja sitä paitsi on ilo saada kesä-kajaanilaisia tänne. Tervetuloa!

Kevät !

- Hei vaan! puro huus ohi rynnäten,
pois alta, on kiire mulla!
Koko metsä on tänään laastava
Kevät-hienohelman tulla!

Minun kevät on tänä keväänä rinnassa komeoisena kukkana ja ihanina avokkaina. Tänään se tuli, juuri nyt! Hymymieli ja kepeä askel.

Koko metsä nauroi äänehen
ja aurinko taivahalla.

(L.Pohjanpää)

# olen metsässä

Eilen nykästiin nuotiolle pitkästä aikaa. Kait se on sellasta, että pienenä mentiin retkelle ulos, pöydän alle tai prtaiden väliselle tasanteelle, että saatais eväät matkaan. Nyt hurautetaan autolla kymmenen kilometrin päähän - ja hyvinki samasta syystä. Toki seura ja daa luonto u know on kovat lisäperusteet nykästä Hait jalkaan ja reppu herkkuja täynnä selkään. Tuli niin mieleen se Hesarin puolueiden puheenjohtajien pilapiirrokset ja Anni Sinnemäen kuva, jossa se istuu puun alla kännykkä kourassa ja tweettaa "# olen metsässä", kun pari tyyppiä kaivo puhelimen esiin ja tsekkas jonku pelitilanteen. Sitä nykyaikaa, niinpä.

Vaan banaani-suklaa ei petä koskaan.

Atk @ Kemi

Oi ilo, oi aurinko, oi olo!

Atk-tukikerhon sääntömääräinen vuosikokous ja vaalipaneeli suoritettiin tänä keväänä Kemi(ö)ssä. Läsnäolijat:

vanha mursu
märkä norppa
haiseva rotta

Pöytäkirjaan kirjattiin jäsenien kokoukseen tuomat käsiteltävät asiat, asiat, joille annetaan toimeksianto ja asiat, jotka voidaan jo arkistoida. Koska kokous oli pitkä ja intensiivinen, kompiaiset, sumppi ja erinäiset bisketit olivat paikallansa virkistämään läsnäolijoita. Atk-tukikerhon yksi tarkoitus on myös toteuttaa kokouskäytäntöä niin, että mahdollisimman moni kaupunki saa nauttia näistä harvinaisista ja erittäin paljon muihin alkuasukkaisiin kontaktia ottavista vieraista. Kemi pääsi heidän listaykköseksi. Etenkin ostarin kauppojen lastauslavat osoittautuvat erittäin otollisiksi ryhmäpotrettipaikoiksi. Stipendit lähetetään perinteisesti postissa.

Jahas, oi oi <3

"Hifistelyä"

Silmät harittaen hän kirjoittelee ja mitäpä mieleen ensimmäisenä juolahtaa: ruoka. Aatelkaa nyt sitä h-hetkeä, kun tiistaina tulin kotikotio ja jääkaapissa (uudessa, toimivassa sellaisessa!) oli kolmea (3) erilaista juustoa? Köyhän pää menee sekaisin. Jotta raha ei pysyisi liikaa tilillä, kävin vähän ostamassa Galna Dagareilta herkkuja viikonlopuksi ja hiuslakkaa, jottei tarvitsisi taas pettyä rupu-lakkoihin.

Kemi kutsuu huomenna Atk-tukikerholaisia ja hypätään Siven kans junaan heti kun töistä pääsen ja körötellään kohti perämeren vanhaa mursua. Oon ollu ke-pe sijaisena kakkosluokassa ja kyllä taas tyytyväisyys myhisee siitä, että on ilo olla moisen elämän vilskeen keskellä. Mitä nyt muutama sankari aiheuttaa kulmien kohotuksia (vaatimattomasti), mutta silmäluomet kertovat tähän aikaan sen totuuden, että kylläpä uni nyt maittanee.

Keltanen vesiväripläjäys kämmenselässä kerto illalla, että eipä paljoa kämmeniä tullu päivän aikana vilkuiltua. Vaan komioita kukkoja sitäki enemmän!

Kaikille gourmet-ystävilleni (mm. Kajaaniin) terveiset fantastisen hot aioli ravunpystö -soosin ja tuoreen leivän äärestä. Mmmm <3



Kämmenen kokoinen brie-kiekko suorastaan käveli ostoskoriin. Tämä jos jokin tulee oikeaan seuraan ja täydelliseen tilaisuuteen! En tiijä, riittäneeköhän?

Oli niin komioinen ilta, että hän aatteli korkeamman pyynnöstä lähtä kuusimettään. Elikäs taas huomioidaan Geologintien aikakäsitys ja sieltä perityt asioiden/tavaroiden/härpäkkeiden paikalleen jämähtämisten perintö. Pääsiäinen kolkuttelee niin aattelin käydä vähän huitomassa joulusta asti olleen joulukuusen ulkoa kesäteloille. Oli näemmä kerenny jo pari kevättuulta puhaltaa jo siihen malliin, että käpykoristeita oli pitkin pihamaita! Mutta että siis jotta ettette ihmettele esim. viikon parin verran olleita "ydinvaara" -kylttejä ja plakaateja kämpillä - son veren perintöä se.

Hän purki kuusta onnessaan ja sisko kävi tuumaamassa, kun pyysin nappaamaan kuvan, että "eeeei mitä hifistelyä"! Ts. fiilistelyä.

Eri kiva perjantai!

Hänen mielialansa ynnä motivaationsa näemmä heiluu kuin sorja neito kevättuulessa. Tierättekste, mun runosuoni on oikein sykkivänä. Onpa taas saanu kurottua opiskelumotivaatiotaki kohilleen ihanien eskareitten ja aivan tosi antosan kouluvierailun ja erkkaopetus-mallin avulla. Välillä mietityttäny ihan hirveesti se, ettei osaa aatella vielä sitä, että täältä tosissaan jouluun mennessä saa hommat pakettiin ja lähtöpassin Timbuktuun. Ja sitten taas toisaalta, kun osaa joskus aatella sitä ja kovasti, se ei tunnukaan niin kivalta ajatukselta. Elina 22-v. luokanope ei aina kuulosta niin houkuttelevalta. Mutta ah, sitten ne onnistumiset ja ilot! Eilenkin kun kulettiin alkuopetusluokkien läpi ja käytiin moikkaan yhen koulun eskareita tovi, niin voe veljet, ku nousi taas into päästä niitten kans puuhastelemaan. Keskiviikon saldokaan ei ollu hassumpi: riemukkaita eskarilaisia liikunnantunnilla, kesän uutuusjätski ruokalassa, ulkokaffit auringossa ja illalla ihanat kihluukahvit. Suorastaan täydellistä!

Eilen leivottiin leipää ja mokkapaloja siinä toivossa, että illalla juoksulenkin, siivoamisen ja viikonlopun kunniaksi istua iltaa Brahiksella. Lainattiin naapurista hyväksi havaittu Dixit-peli, otettiin muutama hyväksi havaittu vieras kylään ja pisteltiin hyväksi havaittua ruokaa ääntä kohti. Ehkei tämä kaipaa enempää hehkutusta! Oli paikalla stand uppia jos toista :D voi vatsalihaksiani, kohta huutavat armoa. Mutta tuota Dixittiä kyllä suosittelen! Aivan mahtava peli, jos tykkää miettiä pikkusen, mitä toinen voisi ajatella jostain tietystä asiasta. Loistava, huippu, kerrassaan fantastinen.

Samoja ajatuksia ei tunnu löytyvän vieressä napottavaa tenttikirjaa kohtaan.