tiistai 25. kesäkuuta 2013






Olihan se lomaa. Totaalinen filmi poikki -efekti, kun suurin mietinnän aihe oli, että pistelenkö poskeeni ananasta vai kirsikkaa. Tai että, millä herkkuruoalla minäki iltana vatsani täytän. Taisin menettää syrämeni kreikkalaisen keittiön antimille. Kaksi ranstumörköa konkoili nälästä vihaisena ravintolaan joka päivä ja aina tapahtui sama taikatemppu: verensokerin nousu ja iiiihhana ruoka sai lomalaiset hilpeään tilaan. Nauruterapiaa koko matka! Oliivipuun katveessa paahteelta jäähdyttelyä, merellä seilaaamista, aivojen nollaamista.

Tarkkasilmäinen huomaa myös alimmasta kuvasta, kuinka vyötä piti löysätä aina näin hyvän ruoan päätteeksi. Ja nälkähän tässä muistellessa tulee! Ja löysinpäs sieltä, sen niin kutsutun täydellisen työlaukun, jota myös muutenkin aion olalle viedä. Pitkä hihna lisäosana ja kunnon nahkaa. 

Reissusta rähjääntynenä oli ihana hporhaltaa etelän palmujen alta suoraan mummulan juhannuskoivujen alle. Juhannusyönä rantasaunalta palatessa tädit, sedät ja serkut vetää tuvassa juustokeittoa kaksin käsin. Mummu on sairaalassa ja pappa jo nukkuu. Patjat tuvan lattialla ja autot pihamaalla kertoo, kuinka tuvassa todella on juhannuksen juhlijoita ja neliöt hyvin käytettynä. Muistellaan, miten tuvassa nukkuvat ja "pakastinta valvovat" saivat aina mummusta yöllistä seuraa. Se oli sitä aikaa, kun mummu ei voinut käsittää, etten halunnut suolasilliä aamuneljältä. Ja vaikka kuinka olisi suoraan patjalle tarjoillut! Tänä vuonna ei juhannusjuustoja enää siinä tuvassa keitetty.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Otahan lämmintä vaatetta mukkaan. Se on kuule yks kaks, kun ilma muuttuu kylmäksi. Toivottavasti ei sentään ihan niin yks kaks. Hellehepenet laukussa ja lääkkeet mukana. Ikävä lähteä posket jomottaen reissuun, mutta minähän menen. Vaikka sitten lentokoneen painevaihtelusta huutaen! Matkakaverille korvatulpat mukaan. 

Heihoi aurinko ja sininen meri, täältä tullaan!

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Miten ihminen voi hullaantua tuoksuista näin paljon? Vaikka ilmastointi pään alueella tökkii, en voi olla haistamatta kesän tuoksuja. Poljen pyörällä metsän läpi kauppaan ja vedän keuhkot täyteen mustikan ja suopursun tuoksua. Kävelen tutut muuta sata metriä varakotiin ja pysähdyn ihastelemaan metsätähtiä. Pienenä keräsin niistä hentoja kimppuja. Kuvittelin itseni metsätähtien ja menninkäisten satumaahan. Takapihan kielot, syreeniaita. Ihana olla täällä, juuri nyt. 

Soitan pianoa villasukat jalassa. Juon kuumaa mustaherukkamehua ja kuuntelen ihanaa cd:tä. Tunnen sen: tästä kesästä tulee hyvä.


torstai 6. kesäkuuta 2013


Istutin oppilaalta saamani auringonkukan vihdoin kukkapenkkiin. Osa ruusuista on jo nuupahtanu ikävä kyllä huonon hoidon seurauksena. Aloe vera -kasvinkin sain! Saas nähä, tarviiko palanut iho sitä kesän mittaan. Päivän uurastus oli sitten siinä. Vetää veteläksi tämä armoton dlunssa. Taitaa olla merkki stressin loppumisesta, ja olenkin sitten nähnyt parhaaksi pötkötellä villasukat jalassa ja kone sylissä soffalla. Kohta alkaa olla kaikki jemmatut lehdetkin luettu. Sitten keksitään muuta tekemistä! Pitäkää peukkuja, että pöpö hellittää viikon sisään. Viikon päästä olen (enkä mitään olisi tai pitäisi, vaan olen) ihte euroriisin kouliman maan baden badeneita kuluttamassa. 

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013


Onhan sitä oltu lomalla jo neljä päivää ja vasta nyt piti mennä repimään väliaikaissijoituksessa olevia pahvilaatikoita ärsytyksen keskellä auki. Kertakaikkiaan, kun sitä aina unohtaa, miten sitä tykkääkin aivan näemmä jopa liikaa siitä, että omat tavarat on omilla paikoillansa. Saatatte ehkä tietää, miten turhauttavaa on etsiä pientä tavaraa kaikkien romppeiden keskeltä ja jopa ilman tuoretta näköhavaintoa. Nyt etsintäkuulutettuna on bikinien irrotettavat olkaimet. Viimeinen havainto niistä on, kun irrotin ne 18. päivä paikoiltaan ja köllähdin nurmikolle entisen asunnon pihalla. Jos siis satut käymään siellä liepeillä, käyhän kurkkaan palotikkaiden tietämille ja päästä tämä lomalainen lomalaisen turhamaisista tuskistaan. 

Tässä napostelen samalla tammikuussa ostettua ja laukkuun laitettua Tuplaa. Vähän jo kuivaa. Löytyi pengontareissulta puolen vuoden jälkeen. Liekö jouluna löytyy myös olkaimet...nyt kuumaa juomaa kurkkukipuun. 

tiistai 4. kesäkuuta 2013



Hymyile, on kesä! Päivä päivältä kasvaneet silmäpussit ja tummat silmänaluset meinasivat muurauttaa valvovat silmäni aivan umpeen. Onneksi mieli ja keho tietää viimeisten työviikkojen hullunmyllyn loppuvan ja uskaltaa antaa jo periksi kuormalle. Vaan meinasi mennä tiukille povereiden kanssa. Ja samalla kollega kyselee aidon ihmettelevästi meiltä huokailijoilta, että mikä teitä kuormittaa? Toiset kykenee helpommin irtaantumaan, kykenee olemaan haalimatta omaisuutta, työrekvisiittaa ja materiaalia. Osaa olla ottamatta saa ottaa -pinosta kaikkea sitä hyvää tavaraa. Onneksi olemma erilaisia ja tärkeintä onkin, että kukin taaplaa tyylillään. Ja onneksi erilaisuudesta oppii.

Viimeisten halausten keskeltä kuului kiitoksia. Miten kaiken sen loppuväsymyksen, riittämättömyden ja hyvästi-itkujen keskelle tulvahtaakin niin paljon kiitosta, rakkaudellista kosketusta ja voimaannuttavaa palautetta. Niiden voimin sitä jaksoi päättää yhden jakson elämässä, laittaa oven kiinni ja suunnata kohti lomaa ja rannikkoa. 

Luokkaretki Ouluun oli mitä onnistunein, lämmin ja täynnä jaettua iloa. Lapset saivat ansaittuja kehuja toiminnastaan retkellä ja niin vain bussin perältäkin kuului rakkaan pisamapääni ääni: opettajillekin aplodit! Kyllä kiitollisuus tuntuu syvällä meissä. 

Nyt helle hellii ja kukkamekko tuntuu kesältä. Viereisessä huoneessa tuhisee pieni juniori, joka polski tyytyväisenä pihalla punkassa. Tyytyväisyyttä on osoittanut myös allekirjoittanut, tuhisijan äiti sekä tuhisijan kummitäti. Klaani on ollut koolla. Atk:n kesäkokous on ollut onnellinen.