JKL vkl

Hurlumhei eikä aina tiijä, kuka ovesta tulee sisään. Puolisko vaihtunee toiseen ja kämpässä tyhjeni tavaramäärä het' kerralla. Vaan on sitä itelläki sen verran maallista omaisuutta kertyny, että mainiosti pärjätään pelkillä minun astioilla ja kalusteilla! Jos sitä nyt sais aikaseksi lykätä ne kesäkamppeet jonnekki vähän taaemmaksi pinoon. Vaikka tänään Hesariki ilmotti jossain mansikoiden ja tuomen kukkivan. Toisaalta!

Viikonlopun kaupunkiloma Jyväskylässä teki terää. Matkat meni rattosasti omille kalenterimerkinnöille naureskellessa ja Sofi Oksasen Puhdistusta lukiessa. Tulomatkalla en varmaan liikahtanukaan koko Pieksämäki-Kajaani -välillä, kun niin ahneesti luin. Hyvä kirja, mutta välillä aika hurjan kammottava. Mutta mikäs se viikonloppuna tarttukaan matkaan? No igel! Oon jo pitemmän aikaa katella käsinukkeja nettikaupoista (jokin hämärä heikkous niihin), mutta nyt tuli kympillä vastaan hansikasnukke, jota ei voinu jättää ostamatta. Tuollasen lemmikin minäki voisin ottaa! Söpö ku mikä. Hellyyskohtauksen tullessa sitä voi vähän silitellä ja rapsutella, mutta sitte laittaa hyllyyn oottamaan. Kävelyä pitää vielä vähän reenata, mutta nuuhkiminen menee jo aika uskottavasti.

Siili on aina ollu itelle eläin, joka on syräntä lähellä. Jo ykkösluokalla muistan, kuinka Tunteellinen siili -runo osu ja uppos. Piirtelin kaikkialle siilejä ja vein hanakasti maitokulhoja pihalle. Sitten kerran koulumatkalla sattu neronleimaus, kun siili tepasteli tien yli. Aattelin, että voi reppana toista täällä suuressa maailmassa. Hyppäsin pyörän päältä, nostin siiliotuksen hanskoilla kypärääni - ja kiikutin sen kotia. Kotona tein sille lehistä pesän meijän maapohjaiseen leikkimökkilinnaan ja kävin viemässä sille (aina sillon ku muistin) juomista. Äääh. Kamalaa aatella, kuinka se sitten kummassa oliki talven jälkeen kuollut...

Käytiin eilen Alvar Aalto -museossa ja syömässä sellasessa mielenkiintosessa viikinkiravintolassa. Muotoilumuseot on kyllä mun mieleen! Mutta se ravintola, eissss, pitää olla melko vahva pokka viinkinkivaatteissa olevilla työntekijöillä, jotka toivottaa tervetulleeksi viikinkimaailmaan, ollaan samassa veneessä. Ok. Ruoka oli kyllä erinomaista! Lopuksi kysyin viellä, missä teillä on wc:t ja sain intopiukean vastauksen, kuinka viinkinkimaailmassa ei ole wc:tä, mutta Haraldin helpotus löytyy tuolta nurkan takaa. Ok.

Pakkashumua

Onhan näitäki tupruja kateltu melko monesti. Viikonlopun pakkaset teki terää niin mielelle kuin sulatustarvetta huutaneelle pakastimelle. Ja Oli jopa niin kylmä, että hän laittoi lumikuningatartakkinsa ylle ja hyrisi tyytyväisyyttään. Miten sitä onkaan lirpaketakeilla tarennu? Vaan ett broblem on tässä kuvaustouhussa. Iltapäivästä, kun tulee kämpille, nii on jo auttamattomasti päivänvalo jo häipyny muille maille vierahille. Hänen mahoton täydellisyytensä ei tykkää kaamoksen pimeydestä myös tästä syystä. Siksikin viikonloppu oli paikallaan aurinkonsa kera.

Mulla alkaa olla jo ihan oiva arsenaali musiikkia moneen tarkotukseen. On piristykseksi, masennukseksi, taustamusiikiksi ja muuksi. Mutta joulumusiikkia on sen kuunteluajankohdan kestoon nähden melko siivu! Ja vielä, kun kirjaston hyllyn putsasin het' ens kättelyssä. Tänään tuli taas testattua ja löydettyä parasta jouluista päiväunimusiikkia: Bachin adventtikantaatti. Ei oo pelkoa yhtäkkisistä URKUHUUDOISTA tai yläfalseteista. Ei mikään riso yhtä paljoa, ku unesta havahtuminen johonkin ihme volyymeihin. Vartin torkut musiikki taustalla on paras piristyslääke väsyneeseen iltapäivään. Hymy oli suupielessä vielä pitkään, kun päivän seurasin murkkujen romansseja luokassa. Luokan kingi oli aaaivan sulaa vahaa ja ohjailtavissa erään henkilön läsnäollessa. Huh ! Tunsi ittensä melko vanhaksi.

Uusi kalenterikin pitäis taas ostaa. Vanhakin on jatkanut edellisten perinnettä moneen muuhun tarkotukseen kuin pelkkään kärryillä pysymiseen. Tyhjille takasivuille on raapustettu putkahtaneita ajatuksia ja runoja. Jo tokana vuonna luennolta tarttui E. Karjalaisen satu, jonka pätkä on siitä asti ollut ajatuksena kirjahyllyn kyljessä. Toinenkin tarttui luennolta (grand old mamalta) ja piti hullua kyytiä kirjottaa ylös, kun ei ollut kuulemma aikaa haaveiluihin. Ja pyh. Onneksi yleensä muulloin aina, aina on aikaa haaveiluun.


"Jos haluat, että rakennetaan laiva,
älä opeta laivan mittasuhteita,
älä opeta millaisia puita tarvitaan,
vaan sytytä kaipaus merelle."

Antoine de Saint-Exupery

Väriä ja valoa

Kello on kohta viis ja ulkona on ihan säkkipimiää. Voi kynttilöiden ihanuutta tähän aikaan vuodesta, mutta ah, ei mitä tahansa. Nuo Marimekon Loistava-kynttiläjalat ja niiden miksaukset olis aika poikaa. Pitää joku päivä käyä ihan putiikissa kuolaamassa.

Atk @ Savonlinna

Kolme mummoa meni mustikkaan.

Olipa kerran kolme vahnaa rillimummoa, jotka kokoontuivat marraskuisessa Savonlinnassa. Heillä kaikilla oli tarkoitus saada kahteen asiaan täytettä: korvien ja jonnekin tuonne navan ja selkärangan väliin. Sekä ensimmäinen että toinen tavoitekohde alkoivat täyttymään hyvällä tahdilla ja juuri oikeaan suuntaan. Koska heillä oli myös tietyn yhdistyksen tuomat puitteet, täytyi pöytäkirjaa käyttää hyväksi asioiden käsittelemisessä tärkeysjärjestyksessä. Vasta intensiivikokouksen toisena päivänä jäsenet pääsivät asioihin, jotka koskettivat opintoja, töitä tahi muita arjen käytännöllisyyksiä. Kokouskäytänteestä poiketen, osanottajat ottivat kontaktia myös tarkoin harkittuihin laatualkuasukkaisiin. Jotta navan ja selkärangan välinen suuri tyhjiö tulisi täytettyä, perehtyivät kyseiset kansalaiset harvinaisen hyvin myös kitymarketin tarjontaan. Sen tarjoamien tuotteiden sekä ammattilaisten ja puoliammattilaisten taidokkaiden hyppysten kautta syntyi voimakkaita vierotusoireita aiheuttavia herkkuja. Punajuuri-vuohenjuusto -pizzaa. Lihhhaa ja freesattuja juureksia. Moussekakkua kera mustikan, sitruunan ja liköörin. Välillä pitkäkestoiset kahvihetket jouduttiin katkaisemaan, sillä täytyi siirtyä seuraavan ruokalajin laittoon. Sihteeri ei toki unohda lukuisia jyystöjä ja päärynä-rypäle -kekoja kera gölgin.

Kokous oli päätösvaltainen kaikkien jäsenten ollessa läsnä.

Ystävilläni taitaa olla onkkelma. Tuima tuuli puhalsi niin, ettei pajatsoa kehdannut alkaa harrastaan.

Sumua

Tällaisina sumuisina aamuina maitopurkin piristäjä toimii kummasti. Ja glamour uudessa alerekistä löydetyssä mekossa. Huomenna tähän aikaan Savonlinna saa toimia ATK-tukikerhon arvollisena isäntäkaupunkina. Viikko on jo laulettu ...paaston aika alkaa. Antoisaa viikonloppua itse kullekin!