Sallinette hieman tunnelmointia. Eilisillan itkupotkuväsymys vaihtui tämän päivän iloon ja hyväntuulisuuteen. Tänään jo naureskelin itelleni ja ystävälle puhelimessaki tuumasin, että jo ailahtelloo, jo ailahtelloo! Ihana nauraa itelle. Ja onhan tässä päivässä ollukin ihanuutta aivan yllin kyllin! Mukavia oppimisen hetkiä ja ihania hymyjä. Hyviä ja aitoja kysymyksiä. Yllin tunnilla käsittelimme suomea ja sen eri maisema-alueita. Mustavalkoisessa monisteessa oli vain rajat, joet ja järvet ja isoimpia kaupunkeja merkittiin pylpyröillä. Käsiteltiin ja rajattiin eri maisema-aleita, etittiin kaupungeille nimiä, ja vasta pitkän ajan päästä lamppu syttyi eräällä (ja varmaan monella muullakin): siis mitä nuo on nuo ihme viivat, joita on ihan hulluna ja miten sattuu? Oppia ikä kaikki! Ite selventämään vaikka vähän aikasemmin.
Iltapäivän palkkapäivän salaattihetki työkavereiden kanssa, ihanan pitkä jumppa-sauna -sessio ja kämpillä tunnelmointia ekaa kertaa tälle syksyä. Kaksi kynttilää parvekkeella ja sisällä joka nurkassa. Makuaistia hivelee jogurttiseos: turkkilaista ja ihan tavallista maustamatonta jogurttia, murennettuja, kuivatettuja omenasiivuja (tuliaisia mummulasta, kun en ite selvinny sinne), mysliä ja muutama silmukka hunajaa. Tum! Tajunta meni.
Nyt loikoilemaan <3
