maanantai 23. toukokuuta 2016






Ja niin yhtäkkiä huomasin, että moni asia on oikeastaan paremmin kuin pitkästä aikaa. Tai onkohan koskaan liian voimakas sana?

Sain keväthankeni ja -sateeni. Sain öljykanisterin päällä saalistaan perkkaavan pappani. Kevätkukkani ja mielimaisemani. Ja onneksi myös kevätflunssani. Hieman liian sitkaan ja makuultaan pitävän, mutta samalla myös ajatukseni, että asiat on nyt oikeasti aika hyvin. 

Arvostan, että on hän, joka noukkii iljettävimmätkin räkäpaperit sängyn vierestä. Turvaa arkemme huolehtimalla kaikesta olennaisesta: puurohiutaleista, vessapaperista, kahvista ja maidosta. On äkkiä mennyt työvuosi, joka saa taas jatkoa. Ilahduin äidin keittämästä kalakeitosta ja kummilasten tuoreista etähymyistä. Ja kesäloma - nurkan takana.