Liina pöydälle. Kukat vaasiin. 

Auvoisaa juhannusta!

Illalla.

Illalla. Ei malta mennä nukkumaan. Sade lakkasi ja koko päivän pimennossa oleva taivas selkeni yöksi. Kesäkuun öissä on sitä hohtoa niin, että tekee mieli valvoa, vaikka luppasevat silmät vaatisivat muuta.

Huomenna keitetään juustokeitto. Tänään jo meinas mielenkiinto lopahtaa kyseiseen lähes pyhään asiaan, kun ympäriinsä soitellaan ja kysellään, montako litraa kukaki on hakenu ja montako litraa on keitetty ja miten on onnistunu ja millasia kokkareita tuli ja tuliko tarpeeksi punasta ja tuliko liian imelää ja milläkö levyllä ja kolmosella vai nelosellako kiehu. Huomenna oon varmaan jo ammattilaisen tasolla tässä tietämyksessä. 

Vaniljarähmäpullia ja raparperipiirakka leivottu. 

Nautittu, ladattu, oltu hetkessä.

Hyttyshilkka

Punahilkka numero kaksi. Äitin vanha pusakka, jossa iso kengurutasku. Tänään se oli oiva apu taistoon, jossa hyttyset kuitenkin voittivat kuussataa-nolla. Helminauhaakaan ei tarvi, kun kaulan ympärys paukuroita täynnä. Kyllä saattasin muutaman hurraa-huudon kajauttaa, jos edellämainittu lajike vähenisi kertaheitolla. Osallistu sinäkin siis hyttystentappotalkoisiin! Yksikin on aina eteenpäin. 

Pappa kävi äsken kutittamassa mummulan tuvassa huilaajan jalkapohjia: "Katos mummu, se on aivan tunnoton." Enpä kutia sieltä. Herttanen. Pappaa nauratti, kun kerroin, miten taas asiantuntija käyttää autoon öljynvaihdossa. Tai siis yritin aamulle Oulussa kysellä aikaa. Korjaamon heppu kysy het' kättelyssä moottorin kokoa, jolloinka mulle tuli totaalinen black out. Hetkinen, moottorin koko. Mikäs yksikkö se olikaan - metri, litra? Pikainen hätäpäättely ja vastaus: ooisko se joku 4,6 litraa. Äkänen auto, ei voi muuta sanoa. Heppu tiskin takana ei tienny itkeäkö vai nauraa. Nii vai oisko 1,4 tai 1,6 litraa lähempänä? No ois! Äh, muutama litra sinne tänne. Ei luulis niin tarkkaa olevan. 

Mutta kyllä sain makiat naurut koko matkaksi mummulaan. Neljä pilkku kuus litraa...terve!

Mummun kanssa laitettiin lakanat sänkyyn. Helmalakanat tarkasti paikoilleen, pussilakanat hakaneuloilla kiinni. Mummu laskosti tarkkaan petauspatjan päälle tulevan aluslakanan reunat. Taitteli kauniisti kulmat aivan kirjekuoren näköisiksi. Kirjotin tämänkin ylös, jotta muistaisin. Muistaisin papan rapsutukset ja mummun lempeyden.

Kesätyöttömät opettajattaret ry reissaa

 

Ai että mitenkö saan päiväni kulumaan? Huh, mikä kysymys. Ei huolta! Loman ensimmäinen viikko vaan vilahti. Toisen viikon kulumisesta piti huolta Työttöminen opettajattarien yhdistys, jonka kesäinen virkistysreissu suuntautui etelään. Pysähdykset mennen tullen (erinäinen määrä unohtunutta omaisuutta oli yksi syy samaan paluureittiin..) Jyväskylässä, ja kaksi yötä melkein sykkeessä. Virskistysmatkalle pääsivät siis kaikki kesätyöttömät opettajat eli lomalaiset, joilla oli suuri virkistymisen tarve. Logistiikka hoitui isolla perheautolla, johon mahtui kuusi somaa leidiä kera päivä päivältä lisääntyvä tavaramäärä. 

Meinasin ihan jäädä sinne. Ei hyttysiä, lämpöä ja rallatusta, turistina laahuamista. Taisi olla niin hehkuva reissu, ettei sanat voi sitä kuvata. Naurua, naurua ja niin paljon ihanaa naurua, että taidan tuolla riemulla elää ensi kesään asti. Mikä tiimi, mikä jengi, mikä porukka! Oli potkua niin paljon, että ohikulkijoillakin oli katseltavaa. Tai oliko siinä kolmessa komeassa penkkirivillisessä ja suksiboksissa Helsingin keskustassa muka jotain outoa? 

Regatassa pitkiä kaffehetkiä. Isoja jäätelöitä keskustassa. Grilliherkkuja ei-niin-sykkeessä. Paistattelua Espalla. Ystävien näkemistä. Ja toki jonkun verran shoppailua. Mitä sanotte käyttämättömistä Ecco-avokkaista Hietsun kirpparilta? Ja juuri silloin, kun edelliset saman tyyppiset Vagabondit ovat sanomassa sopimustansa irti. Ei paha. Kävelyä tuli niin paljon, että uudet ballerinat hiersi melkoset reiät jalkoihin. Joku (äiti) sanoisi, että kannattaisko laittaa kunnon remmikengät. Juu juu.

P.s. Jos syyskynnön aikana näät peiton ja tyynyn tienposkessa Jyväskylästä nelisenkymmentä kilometriä pohjoiseen, niin tiedät osoittaa lähetyksen työttömien opettajattarien yhdistykselle. Ei, ketään ei jätetty tienposkeen nukkumaan. Suksiboksi vaan ilmaisi ylikuormituksensa aivan yllättäen. Näpäytys materialisteille sai aikaan hervotonta naurua osanottajien keskuudessa ja näppylöitä pusikossa juoksijoiden kinttuihin. 

Terveisiä Koitelista! Koko päivän tuntu, että elämä (lue: Kela) potki päähän. Olin niin kiukkunen, etten edes radiota halunnu kuunnella siivotessani. Samalla ootin, että voikohan enää näin pitkään jatkunu äkäkiukkupussikohtaus laantua? Yksi tekstiviesti, vinkkaus Koiteliin notskille ja jo tuuli kääntyi! Päivä loppui siis hyvin ja pelko ikuisesta kiukusta häipyi. Nyt sulattelemaan varpaita saunaan...Suomen suvi.

Kaveri

Siilihän se taas. Mutta kuka muistaa sen, kun kerran koulumatkalta nappasin pyöräilykypärään siilin kotiin viemisiksi? Unski siitä tuli ja sai majapaikakseen linna-leikkimökin pihan nurkasta. Syksyn sitä hoidin ja muka huolehdin tarkkaan, mutta säälittää aika kovasti se karu kohtalo ja vähät ruokavarat, mitkä sille muisti antaa talvea vasten. Keväällä totuus valkeni, että luonnon eläimet on eri asia kuin lemmikit.. 

Mutta tämä kaveri tepsutteli tyytyväisenä pihamaalla ja luikki penasaidan alle piiloon. En kauaa häirinnyt. Pieni kaveri, ei vielä mikään aikuinen. Äärimmäisen hellyyttävä.

Pokupyörä surisee.

Vuonna ysikuus. Elina tokaluokkalainen kirjoitti sanelun Martista, joka polkee ffillarilla. Pokupyörä ja muut on ehkä opittu, mutta kyllähän nuita huolimattomuusvirheitä tulee aivan jatkuvasti. Äiti kiikutti töistä vanhoja luomuksia ja saneluita. Oli lysti tutkia omia tuotoksia näin ns. pöydän toiselta puolelta. Taidan muuten taas tietää, mistä aarteiden haalimisperintö on tullut...

Loma on alkanut taistelulla voikukkia vastaan. Tänään hävisin kuus-nolla ja kyllästyin pihamaan miinoittamiseen niin, että annoin ruohonleikkurin laulaa omaa lauluaan. Aurinkoinen keli sai lomalaisen pihalle tonkimaan ja kuokkimaan ja puuhailemaan koko päiväksi. Mikäs se lystikkäämpää, kuin aikataulutonta pihapuuhailua! Ja ah sitä nautintoa, kun saa ihan omassa järjestyksessä ja omalla logiikalla leikata nurmikkoa. Ensin tuosta yks tsibale ja tuosta rinkulaa ja puikkaus tuonne. Ripaus luovuutta aivottomalle tekemiselle. 

(Näemmä tämä kuuluu samaan sarjaan lumenluonnin ja pakkauksen kanssa. Siis siihen epäjärjestelmällisten tekemisten sarjaan. Ensin tuo tuosta, sitte taas tämä tästä, vähän tuolta ja taas täältä...)

Ostin uudet varvassandaalit. Edellisiä ei toki ole vielä heitetty pois, mutta kantapää alkaa hipoa jo tanteretta siihen malliin, että iskunvaimennus kesä kesältä heikompaa. Edelliset lipokkaat ostin Kanada-kesää varten vuonna 2004. Ei muuten huono ostos! Samanmoista pitkää ikää toivon näille uusille (tietenki samanmerkkisille kuin edelliset - hyi vaihtelevuus hyi).

Lähtölaskenta

 

Mummun ja papan kaheksanvitosia juhlittiin viime viikonloppuna. Sunnuntaina ravustin itseni lahjakkaasti kesän ensimmäisillä kunnon helteillä. Seuraavana aamun kärvistelin välituntivalvonnassa hyytävässä koleudessa ilman sukkia. 

Piano kannettiin pois. Brahis tyhjeni. Evakuoiduin tavaroineni kaverin luo ja söin pikaruokaa enemmän ku laki sallii per viikko. Allekirjoitin elokuun alusta alkavan vuokrasopimuksen. 

Todistukset, jäätelöt, heipat.

LOMA (..ja stressinlaukeamishedari)