Punahilkka numero kaksi. Äitin vanha pusakka, jossa iso kengurutasku. Tänään se oli oiva apu taistoon, jossa hyttyset kuitenkin voittivat kuussataa-nolla. Helminauhaakaan ei tarvi, kun kaulan ympärys paukuroita täynnä. Kyllä saattasin muutaman hurraa-huudon kajauttaa, jos edellämainittu lajike vähenisi kertaheitolla. Osallistu sinäkin siis hyttystentappotalkoisiin! Yksikin on aina eteenpäin.
Pappa kävi äsken kutittamassa mummulan tuvassa huilaajan jalkapohjia: "Katos mummu, se on aivan tunnoton." Enpä kutia sieltä. Herttanen. Pappaa nauratti, kun kerroin, miten taas asiantuntija käyttää autoon öljynvaihdossa. Tai siis yritin aamulle Oulussa kysellä aikaa. Korjaamon heppu kysy het' kättelyssä moottorin kokoa, jolloinka mulle tuli totaalinen black out. Hetkinen, moottorin koko. Mikäs yksikkö se olikaan - metri, litra? Pikainen hätäpäättely ja vastaus: ooisko se joku 4,6 litraa. Äkänen auto, ei voi muuta sanoa. Heppu tiskin takana ei tienny itkeäkö vai nauraa. Nii vai oisko 1,4 tai 1,6 litraa lähempänä? No ois! Äh, muutama litra sinne tänne. Ei luulis niin tarkkaa olevan.
Mutta kyllä sain makiat naurut koko matkaksi mummulaan. Neljä pilkku kuus litraa...terve!
Mummun kanssa laitettiin lakanat sänkyyn. Helmalakanat tarkasti paikoilleen, pussilakanat hakaneuloilla kiinni. Mummu laskosti tarkkaan petauspatjan päälle tulevan aluslakanan reunat. Taitteli kauniisti kulmat aivan kirjekuoren näköisiksi. Kirjotin tämänkin ylös, jotta muistaisin. Muistaisin papan rapsutukset ja mummun lempeyden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti