Ai että mitenkö saan päiväni kulumaan? Huh, mikä kysymys. Ei huolta! Loman ensimmäinen viikko vaan vilahti. Toisen viikon kulumisesta piti huolta Työttöminen opettajattarien yhdistys, jonka kesäinen virkistysreissu suuntautui etelään. Pysähdykset mennen tullen (erinäinen määrä unohtunutta omaisuutta oli yksi syy samaan paluureittiin..) Jyväskylässä, ja kaksi yötä melkein sykkeessä. Virskistysmatkalle pääsivät siis kaikki kesätyöttömät opettajat eli lomalaiset, joilla oli suuri virkistymisen tarve. Logistiikka hoitui isolla perheautolla, johon mahtui kuusi somaa leidiä kera päivä päivältä lisääntyvä tavaramäärä.
Meinasin ihan jäädä sinne. Ei hyttysiä, lämpöä ja rallatusta, turistina laahuamista. Taisi olla niin hehkuva reissu, ettei sanat voi sitä kuvata. Naurua, naurua ja niin paljon ihanaa naurua, että taidan tuolla riemulla elää ensi kesään asti. Mikä tiimi, mikä jengi, mikä porukka! Oli potkua niin paljon, että ohikulkijoillakin oli katseltavaa. Tai oliko siinä kolmessa komeassa penkkirivillisessä ja suksiboksissa Helsingin keskustassa muka jotain outoa?
Regatassa pitkiä kaffehetkiä. Isoja jäätelöitä keskustassa. Grilliherkkuja ei-niin-sykkeessä. Paistattelua Espalla. Ystävien näkemistä. Ja toki jonkun verran shoppailua. Mitä sanotte käyttämättömistä Ecco-avokkaista Hietsun kirpparilta? Ja juuri silloin, kun edelliset saman tyyppiset Vagabondit ovat sanomassa sopimustansa irti. Ei paha. Kävelyä tuli niin paljon, että uudet ballerinat hiersi melkoset reiät jalkoihin. Joku (äiti) sanoisi, että kannattaisko laittaa kunnon remmikengät. Juu juu.
P.s. Jos syyskynnön aikana näät peiton ja tyynyn tienposkessa Jyväskylästä nelisenkymmentä kilometriä pohjoiseen, niin tiedät osoittaa lähetyksen työttömien opettajattarien yhdistykselle. Ei, ketään ei jätetty tienposkeen nukkumaan. Suksiboksi vaan ilmaisi ylikuormituksensa aivan yllättäen. Näpäytys materialisteille sai aikaan hervotonta naurua osanottajien keskuudessa ja näppylöitä pusikossa juoksijoiden kinttuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti