Vuonna ysikuus. Elina tokaluokkalainen kirjoitti sanelun Martista, joka polkee ffillarilla. Pokupyörä ja muut on ehkä opittu, mutta kyllähän nuita huolimattomuusvirheitä tulee aivan jatkuvasti. Äiti kiikutti töistä vanhoja luomuksia ja saneluita. Oli lysti tutkia omia tuotoksia näin ns. pöydän toiselta puolelta. Taidan muuten taas tietää, mistä aarteiden haalimisperintö on tullut...
Loma on alkanut taistelulla voikukkia vastaan. Tänään hävisin kuus-nolla ja kyllästyin pihamaan miinoittamiseen niin, että annoin ruohonleikkurin laulaa omaa lauluaan. Aurinkoinen keli sai lomalaisen pihalle tonkimaan ja kuokkimaan ja puuhailemaan koko päiväksi. Mikäs se lystikkäämpää, kuin aikataulutonta pihapuuhailua! Ja ah sitä nautintoa, kun saa ihan omassa järjestyksessä ja omalla logiikalla leikata nurmikkoa. Ensin tuosta yks tsibale ja tuosta rinkulaa ja puikkaus tuonne. Ripaus luovuutta aivottomalle tekemiselle.
(Näemmä tämä kuuluu samaan sarjaan lumenluonnin ja pakkauksen kanssa. Siis siihen epäjärjestelmällisten tekemisten sarjaan. Ensin tuo tuosta, sitte taas tämä tästä, vähän tuolta ja taas täältä...)
Ostin uudet varvassandaalit. Edellisiä ei toki ole vielä heitetty pois, mutta kantapää alkaa hipoa jo tanteretta siihen malliin, että iskunvaimennus kesä kesältä heikompaa. Edelliset lipokkaat ostin Kanada-kesää varten vuonna 2004. Ei muuten huono ostos! Samanmoista pitkää ikää toivon näille uusille (tietenki samanmerkkisille kuin edelliset - hyi vaihtelevuus hyi).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti