Siilihän se taas.
Mutta kuka muistaa sen, kun kerran koulumatkalta nappasin
pyöräilykypärään siilin kotiin viemisiksi? Unski siitä tuli ja sai
majapaikakseen linna-leikkimökin pihan nurkasta. Syksyn sitä hoidin ja muka huolehdin tarkkaan, mutta säälittää aika
kovasti se karu kohtalo ja vähät ruokavarat, mitkä sille muisti antaa
talvea vasten. Keväällä totuus valkeni, että luonnon eläimet on eri
asia kuin lemmikit..
Mutta tämä kaveri tepsutteli tyytyväisenä
pihamaalla ja luikki penasaidan alle piiloon. En kauaa häirinnyt. Pieni
kaveri, ei vielä mikään aikuinen. Äärimmäisen hellyyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti