Eri kiva perjantai!

Hänen mielialansa ynnä motivaationsa näemmä heiluu kuin sorja neito kevättuulessa. Tierättekste, mun runosuoni on oikein sykkivänä. Onpa taas saanu kurottua opiskelumotivaatiotaki kohilleen ihanien eskareitten ja aivan tosi antosan kouluvierailun ja erkkaopetus-mallin avulla. Välillä mietityttäny ihan hirveesti se, ettei osaa aatella vielä sitä, että täältä tosissaan jouluun mennessä saa hommat pakettiin ja lähtöpassin Timbuktuun. Ja sitten taas toisaalta, kun osaa joskus aatella sitä ja kovasti, se ei tunnukaan niin kivalta ajatukselta. Elina 22-v. luokanope ei aina kuulosta niin houkuttelevalta. Mutta ah, sitten ne onnistumiset ja ilot! Eilenkin kun kulettiin alkuopetusluokkien läpi ja käytiin moikkaan yhen koulun eskareita tovi, niin voe veljet, ku nousi taas into päästä niitten kans puuhastelemaan. Keskiviikon saldokaan ei ollu hassumpi: riemukkaita eskarilaisia liikunnantunnilla, kesän uutuusjätski ruokalassa, ulkokaffit auringossa ja illalla ihanat kihluukahvit. Suorastaan täydellistä!

Eilen leivottiin leipää ja mokkapaloja siinä toivossa, että illalla juoksulenkin, siivoamisen ja viikonlopun kunniaksi istua iltaa Brahiksella. Lainattiin naapurista hyväksi havaittu Dixit-peli, otettiin muutama hyväksi havaittu vieras kylään ja pisteltiin hyväksi havaittua ruokaa ääntä kohti. Ehkei tämä kaipaa enempää hehkutusta! Oli paikalla stand uppia jos toista :D voi vatsalihaksiani, kohta huutavat armoa. Mutta tuota Dixittiä kyllä suosittelen! Aivan mahtava peli, jos tykkää miettiä pikkusen, mitä toinen voisi ajatella jostain tietystä asiasta. Loistava, huippu, kerrassaan fantastinen.

Samoja ajatuksia ei tunnu löytyvän vieressä napottavaa tenttikirjaa kohtaan.