Ilmoitusluontoisena asiana ilmoitan, että ken kuvia reissustani halajaa nähdä, olen alkanut ripottelemaa niitä kyseisten matkapäivien kohille. Että eipä enää urputeta, että häh, missä todistusmateriaalia. Voitte itse kunkin näppäränä käppäränä mennä kattelemaan reissun alkupäästä lähtien. Homman on vaan hiasta ku heinänteko, niin ei ihan äkkiseltään kaikkia kuvia rykästä näillä mokkulan nopeuksilla. Välillä toki runsaudenpula ja valinnanvaikeus ovat seuralaisinani, sillä sitä yllättää itsensäkin, että montako kuvaa kymmenen päivän aikana kerkee ottaa. Annan vinkin: yli kolme, alle 15 000. Luulis teijän matikkapäällä laskevan mun sorminäppäryyden, liipasinnopeuden, matkapäivien ja nähtävyyksien välisen yhteyden. Siinäpä teille pähkinä purtavaksi.
Nytpä elo ja arki näyttäytyy jo vallan mainiolta yhtälöltä. Uusien harrastuksien melskeessä ja niistä virkistäytyneenä tuntee aivan uhkuvansa uutta intoa! Oon taas pitkän tauon jälkeen löytäny ruohottuneen polkuni tuonne uimahallin suuntaan. Oli polussa tietenki jonku verran kaivamista, sillä täällä päin Suomea kesä tulee näemmä lumen kera. Näin meillä. Vaan johan sitä jalkakoipireisi-vaivanen nauttii, kun ei tarvi potea kinttua liikkuessa. Ah ja ah. Ainahan sitä toki on liukastumisen mahollisuus tai minkä lie vesikrampin (vai -kauhun?) vaara, mutta jos nyt optimistisesti aattelis, että hän on löytänyt tähän kinttuun sopivan lajin taas vähäksi aikaa: vesijuoksu ja itseohjattu (kera kuiskikaiskin) vesijumppa. Voi huononpaanki kuluttaa viimeset pennosensa! Ja sauna. Älkää puhuko mulle edes mistään omista, kämpässä olevista saunoista!
Niin mutta se tuska ja motivaation pula. No se gradupa hyvinki! Ilmeisesti homeiset opukset vuosisadan takaa alkaa takkuamaan. Ku niiltä ei voi kysyä mitään! Ku niille ei voi esittää tarkentavia kysymyksiä! Ku niidne kanssa keskutselu on verrattaen yksipuolista! Ja vielä kirjaston nurkkien takaa kuuluu kirjasto-sedän mielenkiintoa herättävä kommentti: "Pitäishän niitten aataminaikuisten komiteamietintöjen olla jossakin!" Heh heh. Muutkin ovat siis kiintyneet näihin rapistuviiin otuksiin <3
Hän jättää luomisen tuskan (siis luominen tuska, luit oikein) huomisaamuun ja aikoo nähdä rauhallisempia unia tänä yönä. Viime yönä jäätiin poikittain vyöryvän bussin alle siinä Iskon Nesteen risteyksessä.
Nukumme hyvin!
Nytpä elo ja arki näyttäytyy jo vallan mainiolta yhtälöltä. Uusien harrastuksien melskeessä ja niistä virkistäytyneenä tuntee aivan uhkuvansa uutta intoa! Oon taas pitkän tauon jälkeen löytäny ruohottuneen polkuni tuonne uimahallin suuntaan. Oli polussa tietenki jonku verran kaivamista, sillä täällä päin Suomea kesä tulee näemmä lumen kera. Näin meillä. Vaan johan sitä jalkakoipireisi-vaivanen nauttii, kun ei tarvi potea kinttua liikkuessa. Ah ja ah. Ainahan sitä toki on liukastumisen mahollisuus tai minkä lie vesikrampin (vai -kauhun?) vaara, mutta jos nyt optimistisesti aattelis, että hän on löytänyt tähän kinttuun sopivan lajin taas vähäksi aikaa: vesijuoksu ja itseohjattu (kera kuiskikaiskin) vesijumppa. Voi huononpaanki kuluttaa viimeset pennosensa! Ja sauna. Älkää puhuko mulle edes mistään omista, kämpässä olevista saunoista!
Niin mutta se tuska ja motivaation pula. No se gradupa hyvinki! Ilmeisesti homeiset opukset vuosisadan takaa alkaa takkuamaan. Ku niiltä ei voi kysyä mitään! Ku niille ei voi esittää tarkentavia kysymyksiä! Ku niidne kanssa keskutselu on verrattaen yksipuolista! Ja vielä kirjaston nurkkien takaa kuuluu kirjasto-sedän mielenkiintoa herättävä kommentti: "Pitäishän niitten aataminaikuisten komiteamietintöjen olla jossakin!" Heh heh. Muutkin ovat siis kiintyneet näihin rapistuviiin otuksiin <3
Hän jättää luomisen tuskan (siis luominen tuska, luit oikein) huomisaamuun ja aikoo nähdä rauhallisempia unia tänä yönä. Viime yönä jäätiin poikittain vyöryvän bussin alle siinä Iskon Nesteen risteyksessä.
Nukumme hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti