Sunnuntai 13. maaliskuuta

Näillä paloämpäreillä sammuttais vaikka koko Kioton! Ei vara venhettä kaara.

Sateenvarjojen kuivauskone postirakennuksen tuulikaapissa. Tuiku tähellinen, totta!

Kätevät ku mitkä! Ei sormet palellu ei kastu. Ja näitä oli melko monella O_o


Elektroniikkaliike, huh huh.

Hautausmaan kulmilla.



Chion-in.


Hehei!

Wautsi mikä päivä takana. Tällaisia lisää, kiitos! Aamun kähmeeseen on mukava herätä, kun alakerrasta kantautuu paistetun pekonin ja kananmunan tuoksu. Kieltämättä sitä illalla ennen, kun sai unen päästä kiinni, ajatteli melkosia uhka- ja sen maitojunan kuvia, jolla meidät oltais lähetetty suit sait sukkelaan kotio. Vaan aamulla olikin sitte triplasti mukavampaa kuulla vakaita uutisia sekä se, että säteilyvaara on tosiaan vain se ihan lähialue. Eipä koskaan oo tullu oltua näin lähellä moista kammottavuuskompleksia nii ei varmaan oo kummakaan, kun pikkusen piti hät-päissään olla. Ja itseni yllätin jopa melkoisella rauhallisuudella tilanteeseen nähden ;) Kuulemma Suomesta monesta paikasta oli joditabletit jo myyty loppuun. Suomesta, maapallon toiselta puolelta. Noh, ei vara venettä kaada jne..

Mittarissa ollu koko päivän vähintään 15 astetta ja päivän mittaan se kipus reippaasti yli kahenkympin. Itsehän kopottelin tyytyväisenä lyhythihaisella mekolla, kun taas armaat jaappanilaiset verhosivat itsensä toppatakkeihin ja karvanuttuihin. Jotkut on kyllä niin extrahupasen näkösiä, kun ensin on kertakäyttöinen hengityssuoja, sitten jäätävät aurinkolasit, iso hattu, jokainen ihopläntti peitetty JA sellanen ihme "hitsaajanvisiiri" (tai siis sellanen aurinkovisiiri, joka peittää koko naamataulun). Luulis ainakin, että jo on turvauduttu kaikelta aina auringonsäteilystä ydinsäteilyyn. Reps, sanon ma. Ja niitä maskinaamasia on täällä pilvin pimein. Tekis joskus mieli kysyä, että millä logiikalla ne niitä pitää. Saasteet vielä ymmärtäis, mutta autotkin on hybridejä ja teollisuutta ei oo nimeksikään tällä alueella. Varmaan kaikilta SARSeilta ja lintuflunssilta ja muilta todennäköisiltä. Tulee varmaan mahtavia kuviaki, ku ne posettaa sormet pystyssä ,,/ ja huutaa "cheese". Harmi ku leveä hymy jää paperin alle. Suonette anteeksi sarkasmini.

Aamulla pyörän päälle hilirimpsis ja ekana kivenheiton päässä olevalle suurelle temppelialueelle nimeltä Chion-in. Sellanen 1300 vuotta vanha alue, jossa taas hurjasti näkemistä. Monia eri rakennuksia ja sana valtava ei ehkä kuvaa tarpeeksi niitten pytinkien kokoa. Seremoniat ja luritukset oli käynnissä yhessä isoimmista ja niin ne munkit siellä nätisti hipsutteli kaavuissansa. Arska paistaa helotti niin makiasti, että johan siinä sai riisua takkinsa ja muut poissa - japanilaisten katsellessa meikän rilluttelua kovinkin kummissaan. (En tosin siellä sisätiloissa, seremonian vieressä alkanu riisuuntuun. Heti kuitenkin aattelitte niin!)

Pyörällä on kyllä melko makia liikkua täällä. Välillä saa miettiä kolmesti, että jahas, ollaanko sitä kohta minkälaisen auton alla, mutta pääosin aika turvallinen menopeli. Kevyen liikenteen teitä on isoimpien teiden vieressä, mutta joskus (usein..) mennään tien laitaa. Siis VASENTA laitaa. Meni pikku hetki tottua tähän vasemman puoleiseen liikenteeseen. Ja oonkohan nähny ootas montako pyöräilykypärää...hetkinen, joo tasan nolla! Eipä paljon näiden päätä pakota. Ja ei hiasta, vaikka sulla on minihame ja 15cm korkkarit, viuh pyörän päälle vaan! Hurautettiin aivan ytimeen, eli oikeestaan Kioton pääasemalle, jonne oli varmaan joku vähän alle kymppi. Välissä taas hoksattiin hyvä syömäpaikka ja olipas makosat pastat. Ja nyt ihan spagetti eikä nuudeleita. Melkeen olisin halunnu syödä puikoilla, vaan haarukathan sitä moiseen spagetteihin on. Puikot alkaa olla meikän lempparit kohta. Niissä on nääs sitä tunnelmaa eikä hotkiminen auta! Sopii mun kaltasille hidastempoisille syöjille. Että terkut Pedäköökkiin vaan ;)

Anteeksi jaari jaari, eihän tässä päästä ees asiaan. Piipahettiin sellasessa huluppiassa elektroniikka-vempele-kone -kompleksissa, jossa siis oli varmasti kaikkea, mitä ihminen vaan voi tarvita. Kerroksia varmaan parikymmentä ja kaikki tupaten täynnä ihmehärveleitä. Telkkareita yks kerros, kameroita toinen, puhelimia kolmas, kiikareita, soittimia, pyöriä, partakoneita ja ja ja ...naisillekin oli sellanen aitio kaikkia mitä ihmeellisimpiä koneita ja laitteita, etten varmaan puolikaan tienny, mihin niitä olis pitäny käyttää. Kait sitte niillä olis kaunistunu het' kerrassaan. Sieltä puolisummissa suunnistaen valtateiden yli ali (siis suojateitä käyttäen tokitoki) kohti To-Ji temppeliä. Harmi ku niissä sisällä on kuvaaminen kielletty. Hurjan isoja buddha-patsaita, koristekuvioisia puupylväitä 1500 vuoden takaa ja melkosta puukäsityön taidonnäytettä. Jätskiä, jo kukkaan puhjenneita kirsikkapuita, aurinkoa ja hyvää mieltä kaikkien ikävienkin uutisten edestä.

Melkosta suhaamista välillä tuo pyöräilysuunnistus kyllä on. Takapuolessa tuntuu, että on siinä satulassa jo jonkun aikaa tänäänkin istuttu. Satulas en verran matala, että on varmasti sirkushuvia muillekin siinä, kun polvet leukaa hakaten polen menemään. Noh, pientä liioittelua. Mutta tänäänkin aateltiin jatkaa kierrosta vielä yhteen suuntaan, vaan muutettiinkiin suunnitelmia, kun eipä valtavaa asemakompleksia päässytkään noin vain kiertämään, kun oltiin yhestä risteyksestä jossain vaiheessa menty huti. Ja tien nimistä ei tosiaan aina oo hyötyä lukutaidottomille. Joki kulkee kaupungin läpi, kunnes pohjosessa haarautuu kahteen ja on melko hyvä maamerkki suunnistaessa. "Eli nyt mennään joen suuntasesti" tai "nyt mennään jokea kohti ja sitte sen yli". Pari kertaa pyörähtäessä tsing tsang merkkejen keskellä suuntavasito on kyllä sanonu vaan soronoo ja kaveria ei olis kohta enää näkyny!

Ilta-aurinko helli joen vartta pitkin pyöräilijöitä. On se vaan makoisaa eloa täälläkin. Ihana kaupunki, ihana aurinko ja päivä! Illalla vähän vielää kiertelyä, kun temppelialueet, puistot ja kujat oli valaistu hienosti. Törmättiin ensimmäisiin suomalaisiinki illalla, kun kuulu läheltä puhelimen puhujan ääni: "Joo ollaan lähetetty viestillä tiedot, ei meillä oo mitään hätää. Ei mitään hätää." Varmasti sitä huolta on riittäny itse kullekin sekä siellä että täällä!

Hyvät kortipelit, suihku ja pahan makuinen omena. --> zzZZzzz

<3

p.s tää maa on kyllä jokin pakkausten riemuvoitto. KAIKKI myydään muovipakkauksissa, kovissa tai pehmeissä ja siis joka paikasta puskee kaikkea ihanaa muovihärpäkettä. Kaupassa myydään yksittäispakattuja hedelmiä (ja itse asiassa meijän lähikaupassa ei olleenkaan muun laisia) ja kananmunia. Ja niitä muovipusseja. Huoh.

Aplodit, jos pääsit tänne asti!


Loppuun ihanaa tunnelmaa elektroniikka-kammotuksesta.