Kioto, perjantai maliskuun 11.

"japanese style"

"western style"

juoma-automaatit osa 3/100 000 000 000 000 000

Torii





mieti siinä sitten, mitä pistät poskees



kotikulmilla


"small garden" -- vasen ovi vessaan, oikea kylppäriin, lasiovi keittiöön


Konichiwa!

Täällä sitä ollaan, Japanissa, Kiotossa, ja monien tapahtumien keskellä. Lennettiin eilen (tai tänään tai miten vain, rytmi sikinsokin ja päivät sekasi) Helsingin kautta Osakaan ja minähän vaivasen näköisenä pokkasin meille leveät bisness-luokan paikat. Oli aika lokosta ja lesoa- kelpasi! Lento ei ollu mikään paha, kymmenen tuntia hurahti kuin yhtäkkiä. Unta ei paljoa kerenny kertyä, kun ei Suomen kello vielä paljoa repinyt, kun olisi pitänyt nukkua makoisia yöunia. Mutta niin vain koipipalakin kesti lennon mainiosti mukisematta, kepit jää nähtäväksi koristeeksi. Koneessa vieressä istu japanilainen nainen, jolta yritin sivusilmällä vilkuilla puikkojen käyttötapaa, vinkkiä, miten sitä ihme nuudelilitkua syödään ja mihin ihmeeseen se soija tulee holvata. Ensimmäinen koe suoritettu! Ja taas oppipojan rooli vaihtukin, kun kapteeni kuulutti jossain Venäjän yllä, että ulkona näkyy revontulia ja voitte vaan arvata, kuinka intopiukeina japsit oli. Vierustoveri ampas mun syliin melkeen kurkkiakseen ikkunasta, kutsu kaverit vierestä katsomaan, herätti puolitut, otti kuvia pokkarillaan - ja kyseessä oli hailakka vihreä juova taivaalla. Mutta revontulia kyllä kyllä.

Osakassa metsästettiin juna, joka vei meidät Kiotoon. Täytyy kyllä antaa mojovat plussapisteet ja lähettää terveiset Vr:lle, että vois käydä ottamassa oppia täältä nousevan auringon maasta. Junat täsmällisiä, siistejä, toimivia, nopeita ja verkosto on kattava. Siinä vilistessä suur-Osakan alueen läpi kohti Kiotoa, sai vähän kuvaa paikallisista asutuksista: pieniä, kaposia kaksikerroksia taloja, joista ei kyllä löydy yhtä tiettyä asemakaavaa. Mutta jokaisessa pikkuriikkisessäkin, vieri viereen rakennetussa talossa on jokin kiva yksityiskohta, jota ei Suomessa näy. Olipa se sitten tupaten täytee värikkäissä muovihenkareissa kuivuvia vaatteita tai jonkin sortin puutarha. Siis onhan tässä meijänkin asunnossa puutarha: "pieni puutarha" tarkoittaa vessan ja pesuhuoneen välissä olevaa (sisäpihalla) puolen neliömetrin laatotusta, jossa on yksi puutarhakasvi/havupuusysteemi. Meinas vähän tupata huvittamaan :D Kiotossa napattiin pitspäällystetyin penkein somistettu taxi, annettiin kuskille japaniksi kirjoitettu ohje asunnollemme ja ei muuta ku vasemman puoleiseen liikenteeseen silmät puoliksi kiinni! Liikenne oli kuitenkin yllättävän järjestelmällistä - tai sitten ei oltu liikkeellä mitenkään ruuhka-aikaan. Kämppä löyty pienen kattelun jälkeen, ovikoodilla sisään ja matalan oven takaa löyty mukava keskitason kämppä. Yläkerrassa makuuhuoneet ja alhaalla keittiö ja olkkari ja pesuhuoneet. Oikein toimiva, vaikka paperiseinät (siis kirjaimellisesti) välillä tuntuu puoliksi melkosen eksoottisilla. Vaikka eksotiikkaahan me tultiinkin hakemaan!

Ruokareissulle mars. Nälkäinen Elina pyydysti meille hajuaistillaan pienen lounasravintolan, josta otettiin summilla, mitä tarjoilija ehdotti. Upopaistettua (tms.) possua, merilevää soijaliemessä, riisiä, salaattia ja soijaa soijaa ja soijaa. Oli yllättävän hyvää, vaikka meinasi lopusta jo soija tökkiä. Merilevä oli aika, mm, mielenkiintoista. Piipahdus paikalliseen ruokakauppaan ja illan kävelylenkki keskustan ja meijän kämpän liepeillä. Kämppä on kyllä likietusella paikalla, kun kävellen ja pyörillä (2kpl kuuluu asuntoon) pääsee melko moneen paikkaan. Metro lähtee kivenheiton päästä ja alue on ihanan rauhallinen. Pieniä harmaita japanilaismummoja köpöttelee naapurissa - ja Elina on myyty. Yhessä temppelissä ei taas kieli ihan taipunu kummankaan suuntaan eikä ymmärretty, että kengät täytyy ottaa kokonaan pois. Otettiin kylä pois, mutta sujautettiin jalkaamme tossut siitä vierestä, kun luultiin niitten olevan sitä varten. Temppelin tyyppi juoksee hädissään perään, että ei kenkiä, ei minun kenkiä. :D Että näin hyvin osataan välillä englantia ja näin hyvin me japania.

Päivä kaartuu iltaan, mutta väsymys on poissa. Ollaan täsä ilta seurattu maanjäristyksen ja tsunamin aiheuttamia tuhoja. Huih, melko likeltä liippasi. Japanin historian kovin maanjäristys ja juuri silloin me ollaan täällä. Onneksi Kioto on toistaseksi ainakin turvallinen sisämaan kaupunki, jossa ei tuntunut muuta kun "keinuntaa". Seurataan tilannetta, että ei ainakaan jälkijäristykset pääsis ihan totaalisesti yllättämään.

Tämä täältä tällä erää,

Elina

P.s. Japani on mahtava maa!


Lopuksi vielä yhden peliluolan ihanaa, rauhallista tunnelmaa ja hiljaista keskittymistä.