Ylihuomenna..

kuva

Ylihuomenna tähän aikaan...

- olen toivottavasti jo kohta Oulunsalon lentokentällä

- matkafiilis on kohillansa edes siinä 83,4 prosentissa

- laukku on pakattuna, sisältäen kaiken mahdollisen aasta ööhön

- kyynärsauvat saisivat jäädä kotia, mutta koska tämä on hyvin epätodennäköistä, kauniin violetit kyynärsauvat ovat aikeissa mennä ruumaan, toki nätissä paketissa

- hajotukseni epäonnesta on tipotiessään

- jalkani on kunnossa

- ja matka Jaappaniin saa alkaa!

Saa auttaa psyykkaamisessa, matkafiilis meinaa koko ajan tipahella pois tän tuhannen koiven takia. Ostetaan uusi vasen nilkka! Huonompikin yksilö otetaan harkintaan. Eikun, jos ihan rehellisiä ollaan, niin onhan tässä jo paljon parannuttukin. Viikko sitten sama vanha kunnon vasen nilkka sano naps ja laitto nivelsiteet hiihtolomalle jälleen kerran ja oon sitte yrittäny kaikin keinoin kylmä koho kompressoria vai mitenkä se menikään. Turvotus on onneksi kuta kuinkin laskenu ja mustelmat vähän hävinny ja nyt siinä komeilee nätti lastatuki. Kepit oisin jättäny eka jo Kajaaniin, mutta ehkä ihan jees, etten jättäny. Vielä kaksi päivää aikaa ihmeille - niitä ootellessa.

No mutta vaihdetaanpa ääntä kellossa! Eli ylihuomenna oulusta Helsingin kautta suorilta Osakaan. Osakasta junalla Kiotoon, jossa meillä on huoneisto seitsemäksi yöksi. Huoneistoon kuuluu kaksi kappaletta ihka aitoja polkupyöriä, jotenka taitaapi tulla aika hyvin käytetyksi, kun tämä koipi ei varmaan kilometritolkulla kävelyä vielä kestä. Että ehkä sen juoksutakin saa suosiolla jättää pois...

Kiotossa olis tarkotus kierrellä ja kaarrella ympäriinsä. Temppeleitä siellä tuntuu olevan ihan kylliksi katella (Kiyomizu-dera, Tō-ji jne..) ja sitten suapi nährä mitä muuta tulee tehtyä. Kivoja puistoalueita, huikeita ostoskatuja, valtavia akvaariomaailmoja ja varmaan vaan ihan ihmeellisiä nähtävyyksiä. Varmaan minä voisinki vaan istua puistonpenkillä kirsikkapuiden loiston (hope so!) alla ja ihmetellä mualiman menoa siellä toisella laijalla. Voi olla melkonen erilaisuus! Jos jalka antaa jo astua paremmin, saatetaan pyyhkästä junalla jonnekin vähän kauemmas, rannikolle, Osakaan, Tokioon tms. Ollaan sitte vaikka kuinka haavi auki siellä miljoonakaupunkien tuiskeessa, mutta kuhan ollaan!

Nyt pitänee lähtä vielä röntgeniin varmistaan, ettei koivessa oo murtumaa.

Jatkamme!

p.s. kyllä allekirjoittanutta on itseäänkin huolestuttanut moinen hiljaiselo bloggerin puolella. Kuitenkin se on mitä ilmeisimmiin vain ollut seurausta in real lifen puolen intensiivi-elosta. Ryhdistäytykäämme siis kevättä kohti!