Tiistai 15. maaliskuuta

Jahas. Minä täällä taas. Koivet korkeamalla jakkaralla ja läpyskä sylissä näpyttelen tovin ennen ku aletaan kattomaan Subbin luotsaamaa tiedotustilaisuutta. Tännehän ei enää suositella mitään matkustamista ja lapsiperheitä kehotetaan poistumaan koto-Suomeen. Niin se tilanne elää, mutta onhan se ollu melkosta seurata Fukushiman reaktoreiden paukahtelua yks kerrallaan, kunnes 4/4 tuli täyteen. Kuulemma Tokioon on saapumassa paraikaa ydilaskeumapilvi ja ihmisiä kehotetaan varulta pysymään sisätiloissa ja sulkemaan ilmastointi. Siis Tokiossa. On se vaan melkonen alue ja välillä ilman sähköjä - 39 miljoonaa ihmistä koko metropolin alueella pulassa ja ilman sähköjä.

Ollaan tänään hylätty pyörät kokonaan ja seilattu metron avulla ympäri ämpäri Kioton reunoja. Käytiin ensin bambumetikössä kaupungin luoteisosassa ja vähän katottiin sitä laitaa. Oli mukavan näköstä ja mahtavat kukkulat sielläkin puolella! Sieltä yritettiin löytää eräs linna, joka ei ollukaan ihan paikallansa (siis mehän ei olla väärässä paikassa, vaan linna), joten mentiin syömään. Taas al dente lihaa. Näemmä alkaa Elinan reissu-eksotiikka -kiintiö pikkuhiljaa täyttyä, mutta ehkä onneksi vain ruoan osalta. Ja paikkapaikoin turvallisuuden osalta. Löydettiin mukava Kioton Botanical Garden eli siis kasvitieteellinen puutarha, jossa oli kyllä vasta aikainen kevät eikä paljon mitkään erikoisuudet ollu edes vihreänä. Vaan kirsikkapuutpa oli jo pienissä kukissansa :) kyllähän ne siitä kasvaa vielä melkosesti ja varmasti on hurjan näköstä, kun koko kaupunki vaitaa kuosinsa vaaleanpunaiseksi!

Yritettiin käydä shoppailemassa, mutta loppu lyhyeen, kun huomasin japanilaisten vaatteitten ja kenkien olevan tosissaan niin eri kokosille tehty, että tyydyn Suomen markkinoihin. Siis taas muut on onneksi väärässä koossa, en minä. Ois ollu kyllä niiiin ihania vaattehia ja etenki kenkiä, että pikkusen kyllä surettaa jättää kaikki moiset tänne, mutta oli ne kyllä typerän näkösiäki mun päällä :D sitä jotenki silmä tottuu näihin japanilaisneitoihin ja niitten vaatetukseen ja sitte toki luulee, että ku ite lyö samanlaiset kuteet niskaan niin tadaa - yhtä kauniita, siroja ja tyylikkäästi pukeutuvia! Näytin lähinnä rupsahtaneelta mummolta huonosti istuvassa kukka-yöpaidassa. Suosittelen siis pieniä alle 160 senttisiä, hoikkavartisia ja pienijalkaisia matkustamaan tänne. (Mutta ei tällä hetkellä!)(Maura, psst.)

Ja niinhän se kävi, että aamulla vaihdettiin sunnuntailta lento lauantaille. Finnair antaa vaihtaa niitä, mutta eipä löytyny vapaita paikkoja, kun vasta silloin. Tokion kentältä kaikki on vaihellu niitä niin reippaasti Osakan kentälle, niin ei saatu aikasemmaksi. Jos hätähätä tulee, niin lähtee joka päivä useita muita lentoja muualle Eurooppaan, joihin johonkin varmasti mahtuu. No hätä.

Hei joku fiksu siellä Suomen päässä! JOS tulisi ydinlaskeuma tänne tahi Osakaan, niin olisiko kiliprauhasvajaisen toiminta vain suojautuminen sisätiloihin yms.? Ottaisko joku kiltti ja kilauttais siellä jollekin viisaammalle? Esim. lääkäri-kaverille. Ei mitään huolta, mutta ilmeisesti jodi-tabletteja meijän EI saa syödä.

Pari matsia canastaa, nuudelia naamariin ja taijanpa olla kypsä unten maille. Kyllä kävely tuntuu koivissa ihan eri tavalla, kun pyöräily. Metroissa oli muuten hauska seurata ihmisiä..voi veljet, että ois monesti tehny mieli sipasta kamera esiin ja napsasta kuva. Niin hauskoja ihmisiä, tilanteita ja ilmeitä!

Voimme hyvin, voikaa tekin siellä.

Elisabet