tiistai 14. toukokuuta 2013



Ärsyttää tämä autollinen elämä niin, että vaivun kohta epätoivoissani harkitsemaan potkulautaa auton sijasta. Toisilla on sairaallakierre, minulla nyt katsastus-korjaus -kierre. Ärrinmurrin. Onneksi sama nappisilmä jaksaa aina yhtä ystävällisesti palvella. Raapii päätä ja miettii, että nytkö se jo tämäki katsastaja anto hylsyt. Joka.päivä.pajalla.fi. Tai sitten irrotan itekseni koko käsijarrun ja sanon auton olevan niin hienoa mallia, ettei sitä tarvitse. Koska hyvinpä tuota pärjäsi ilmankin!

Seisoskelin korjaamolla ja kurkin nostetun autoni alle. Viereeni ilmestyi kiharahiuksinen nainen pitkässä trikoomekossa ja 80-luvun vaaleassa farkkupusakassa. Tuumasin siinä itsekseni ääneen, kuinka ne muutamat raapaisut ei näkynykään missään auton keulan alla. Siitäkös keskustelun avauksesta hän innostui! Ja juttua tuli. Ja varmaan toki asiaakin, mutta pajan äänet peitti (onneksi) puheen alle. Kuulosti siltä, että ihan hyvä, kun ei oikein uskalla ottaa lapsia omaan kyytiin. Pitkähkön kolarilistan jälkeen tuumasin, että ihan hyvä on sekin, kun tiedostaa oman ajotaitonsa. Ei aamullakan tarvinnut muuta kuin autoon istua niin jo ajoin yhen mummon päälle. Järkky, onneksi sentään autoilevan mummon. Kuulosti niin hasardilta. Ja samalla oma auto ja ajotaito näytti kolme pykälää paremmalta. Mietin pitkään, miksi nainen näytti niin tutulta. Kotona koneen äärellä sen keksin, googletin nimellä ja bingo. Yks plus yks. Muistikuvat vastasivat aika hyvin todellisuutta entisestä opiskelijapapistamme.

Iltakahvilla viikonlopulta napattu pala äitienpäiväkakkua naamariin ja jo nauratti. Ehkä oma ärsyyntyminen, ehkä tämä ilahduttavan hasardi autoilijapersoona, ehkä nuo ihanat leskenlehdet parvekkeen alla.

Kotona alkaa olla jo aika riisuttu sisustus. Laatikko per ilta on aika hyvä tahti. Koulussa luokassa siivous ja pakkaaminen tapahtuu raaemmalla kädellä. Osa tavaroista Ouluun, osa kaupungin koululle. Vaan on sitä siivottavaa.

Taidetaankin keskittyä ilmaisutaitoon loppuaika äikässä. Motivaatio mihinkään muuhun alkaa olla vähäistä, mutta upeat näyttelijäpersoonat antavat parastansa. Huomenna haetaan rekvisiittaa tehdään överit! 

2 kommenttia:

  1. Arvaa kuka on myös alottanu jo pakkaamisen, vaikka muuttoon on vielä hetki? :D Eikö se oo ihan hyvä ajoissa alottaa...

    VastaaPoista
  2. Niin se pitää :D onneksi on konkretia ja käytännön työ, joka edistää myös päänsisäistä prosessia.

    VastaaPoista