Luokan totaalityhjennys sapettaa. Tekisi mieli nauttia oppilaiden kanssa viimeisistä hetkistä yhdessä, tehdä kaikkea mukavaa, olla auringossa. Vaikka loistihan ne silmät siinä siivouksessakin. Moni jopa sanoi tykkäävänsä oikein kunnon touhusta! Organisoinnin tulee olla salamannopeaa: sekäjätteeseen, palaviin, nämä kaikki huonokuntoset tästä läjästä, sinä ota tuo ja vie tuonne, tämä pois, järjestele nämä. 

Ja samalla tahdilla, kun ope nakkelee suotta surutta kamaa jätesäkkeihin pois, käy osa silmät loistaen dyykkaamassa sieltä itellensä kaikkea_niin_mahtavaa: siis ope kato joku oli heittäny tämän suomen kieliopin vuodelta -72 roskiin! Kukahan lie, kysynpä vain! Jos oikein tarkasti katsoit iltapäivällä, yritti kaksi hamsteria köyttää hankalan mallista jätesäkkiviritelmää toisen pyörän päälle. Sisältönä kaksi kuviskansiota, kaiken maailman kepakoita, pikkutilpehööriä suoraan roskista...aarteita.

Toiset pelasivat sillä aikaa käytävässä kivi-paperit-sakset -peliänsä pitkän tovin. Ja olin aivan tyytyväinen, että pelasivat. Siinä pyörremyrskyssä ei ollut varaa pomppia pianon päälle ja keksiä jokaisesta viivaimesta taisteluvälinettä. Kaikilla oli kuitenkin aika kelpo päivä. Mutta tuo kuvan kaennuuta sirkuttava lintu! Löysin sen yhdestä musiikinkirjasta, jonka kiikutin takaisin musaluokkaan. Tai siis sinne yhteen pinoon, jossa oli ehjät. 

On oikeastaan aika vapauttavaa olla kämpällä, jossa ei ole enää tavaraa. Tulee ihan sellainen Helsinki-kesä -fiilis, u know? Aamuisin pakkaan leivän pussiin ja nappaan Hesarin kainaloon. Olen opehuoneessa ensimmäisenä, keitän kahvit ja istahdan aamupalalleni soffalle lehden kera. Nyt tajusin oikein kunnolla, miten ikävä tulee työkavereita. Kyllä nämä on enemmän kuin sellaisia, joille sanotaan huomenta ja seuraavan kerran heippa iltapäivällä. Opettajainhuone on loppua kohden kerännyt enemmän hengailijoita, jutustelijoita, rankkojenkin asioiden kertojia, kuuntelevia korvia. Tänään kannettiin seinänaapurin kanssa yläkertalaiskollegan tavaroita muuttoautoon. Syötiin jäätelöä ilta-auringossa ja oltiin aivan niin kuin oltaisiin istuttu siinä aina.