Piti muutamaan kertaan tarkistaa, että oliko se lukusarja kännykän näytöllä sittenkin päivämäärä eikä kellonaika. Ensimmäinen lomapäivä valkeni 14, 5 tunnin yöunien jälkeen oikein hyvänä. Huh mikä määrä unta kertarykäyksellä. En sentään laskimella tarkistanu unimäärää, mutta lähellä oli. Ai univelkaako? Ilmeisesti. Ai edellinen yö yökouluako muka painoi? Ilmeisesti.

Yökoulusta tuli itelle ihan nostalgiset muistot mieleen: sipsien tuoksu, makuupussien kahina (makuupussien tuoksu) ja iltatirinät. Mutta minä en kyllä ite ollut noin kuuliainen kuin nämä omani. On ne tottelevaisia! Iltasadun ja hyvien unien toivotuksien jälkeen kuului vain makuupussien kahinaa ja hyvin pientä sipinää. 

Olen nauttinut yksittäisistä aurinkopäivistä. Kuulemma ei ollut näin pimeää talvea sitten 25 vuoteen, kertoi kalamies. Kuva viikon takaiselta hiihtotunnilta. Välillä kieltämättä tuntee itsensä etuoikeutetuksi tällaista työtä tehdessään.

Mutta nyt työpuheet pois. Se on loma, se on sukset mukana, se on pitkiä yöunia. Loma alkoi eilen päiväjumpalla, muhkealla kermamunkki-kahveilla ja häikäisevällä auringonpaisteella. Ja mahtavalla kyytiseuralla Ouluun. 

Soitelkaa, ohoi! Tää ottaa rennosti ja syö yökoulusta jääneitä karkkeja.