Jätän auton tarkoituksella kauemmas, että saan kävellä Raatista keskustaan siltoja pitkin. Voi Kemiraa, kun tietäisi, miten nuokin tuprut ovat niin tuttuja, että aivan läkähtyy. Pakkaspäivä ja ajoittaista aurinkoa. Kävelen silmät kiinni ja avaan ne vain tarkistaakseni törmäyskurssit. Itsekseen hymistelyä ja hymyilyä. Aurinkolasit tilaukseen ja ajatuksissa jo kesä. Sitä ennen monesta tutusta asiasta ja ihmisestä luopumista. Mutta tänään tuli voimakas tunne: tänne vaikka päälleen seisomaan. 

Kohta alkaa tapahtua, muori täyttää pyöreitä. Pientä kivaa ja tärkeitä ihmisiä. Sankari tietämättömänä.