Sen kun muistaisi. Tänään kävin päiväkahveilla ennen alkuillan oppilaspalaveria. Aurinko paistoi ja räystäiltä tippui vesi. Jännä, miten auringon poissaolon huomaa vasta sitten, kun se palaa. Voimaa taas niin, ettei illalla meinaa uni tulla! Paluumatkalla takaisin töihin poikkesin alitajuisesti kenkäkauppaan kurkkaamaan, josko siellä olisi niitä ihania Vagabondin nahkatennareita, jotka näin lehdessä. Olihan siellä ja vielä täydellisellä jalkatuntumalla. Nyt laitetaan perjantainen palkkapäivä tarkkaan syyniin, josko yhdille välikausikengille (ja kun nyt olisi kerrankin käveltävät kengät) olisi sijaa. Alitajunta on petollinen, sillä varsinkin kenkäasioissa se ei petä.

Ja välillä ärsyttää joidenkin sosiaalisten vihjeiden ymmärryksen puuttuminen niin, että tekisi mieli nostaa nokka pystyyn. Äh. Tänään nostin.