perjantai 13. tammikuuta 2012

Kätköjä.

Siivouspäivänä löytyy aina kätköjä. Tänään yritin samalla irrottautua edellisvuoden kalenterista ja siirtyä uuteen, kultaiseen seuraajaansa. Sävy sävyyn autoni kanssa. Kalenteri tiesi siis tulevaisuuteni! Kalenteri ja sen ostaminen on taas yksi niistä lukuisista asioista, jotka ei oo ihan sama. Vain tietynlainen kalenteri käy. Sen pitää tuntua omalta, sillä vuosi on pitkä aika käyttää vieraalta tuntuvaa kalenteria. Ja kuten tässäkin asiassa - merkkiuskollisuus on selvää. Väri tosin voi vaihtua. Kalenterissa on vuoden kaikki asiat: menot ja meiningit, ilot, surut ja mahtavuudet. Tyhjät takasivut on täytetty runoilla, nettiosotteilla, resepteillä, muistutuksilla...Välistä löytyy repsottavia laskukirjekuoria, tulostettavia virkkausohjeita, verokorttia ja jo poisheitettäviä muistilappuja. Ehkä myös pari leikkivinkkiä, tulevan sijaisuuden lukujärjestys ja jokin oikein sykähdyttänyt kortti.

Nyyhkivä muumi -kortti putosi vuoden 2010, kansiltaan mustan, kalenterin välistä. Seuraavan kalenterin väri oli leiskuva pinkki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti