Loman viimeinen viikko oli antoisuudessaan ja yllättävyydessään hyvä. Mitäs nyt yks pirssi tuli ostettua ja muuta sellasta normipäivää. Ajettiin peräkanaa mummulaan, Carina eellä ja Carisma perässä. Äiti sponsoroi tyttärensä ostosta Limingan huoltsikalta ostetuilla harjalla, lukkosulalla ja parkkikiekolla. Jäikö jollekin vielä epäselväksi, että jollakin on uusi kulkupeli? Mummulasta nostin kytkintä itekseni ensimmäistä kertaa oman auton ratissa ja kyllä oli tollo olo! Huippu auto, loisto ostos - mutta hiukkasen kestää totutella siihen, että minä ite -tauti kohdistuu luonnollisesti nykyään aina veroihin, bensoihin, vakuutuksiin, korjauspäätöksiin, huoltoihin ja muihin. Ah, minä ite. Mutta minä ite pystyn tästä lähtien lähtemään, minne minä ite haluan. Pystyn ottamaan tavaraa mukaan autolla liikkuessa ihan niin paljon ku minä ite haluan. Pystyn menemään töihin kauemmaksikin ja niin kauas kuin minä ite haluan. Eikä ole tästä lähtien rahojen sijoituskohteelle epäselvyyttä! Onneksi siinä ei aina voi olla niinku minä ite haluan.
Pyrytti yöllä ajaessa niin, että meinas hirvittää. Onneksi vänkäri oli mukana niin ei tarvinnut ajella yksin. Yöllä Brahis sai taas asukkaan kuukauden hiljaiselon jälkeen. Vastassa oli (oikein arvattu) valtava postiröykkiö ja laskuläjä sekä huumaava kuivuneiden viemäreiden katku. Vaan voiko olla ihananpaa mennä nukkumaan yöpaidassa, joka tuoksuu vielä aivan mummulalle? Oisinpa voinu jäähä sinne vielä vaikka viikoksi! Pakkaspäivänä vintin kattoikkunaan muodostuu pitsiä ja uuninkylki hohkaa lämpöä. Mummu on keittäny yöllä kupatessaan riisipuuron ja sekahedelmäsopan. Aamulla sedät, tädit ja serkut piiloutuu sanomalehtien osasten taakse ja pappa päivittää yöllisen pakkasennätyksen (- 19,5). Päivällä radio pauhaa Tour de Ski:tä ja pappa avaa taas radion minuutilleen uutisia varten. Kukkakaupassa lähetetään vanhuksille terveisiä ja sokoksella (s-market u know) kerrotaan, että mukava, kun on Rauhalassa väkeä käymässä. Illalla hipsin vähän matkan päähän isotädille kattomaan vaalihaastattelua ja vien munkkeja tuliaisina mummulaan. Oi että, miten piiri pieni pyörii! Missään muualla se ei tunnu yhtä ihanalta.
Nyt laukut on vihdoin purettu, uudet tavarat löytäneet paikkansa ja astiat tiskattuina. On aika vihdoin alottaa se uusi arki uudella nimikkeellä. Huomenna töihin ja se tuntuu hyvältä.
Pyrytti yöllä ajaessa niin, että meinas hirvittää. Onneksi vänkäri oli mukana niin ei tarvinnut ajella yksin. Yöllä Brahis sai taas asukkaan kuukauden hiljaiselon jälkeen. Vastassa oli (oikein arvattu) valtava postiröykkiö ja laskuläjä sekä huumaava kuivuneiden viemäreiden katku. Vaan voiko olla ihananpaa mennä nukkumaan yöpaidassa, joka tuoksuu vielä aivan mummulalle? Oisinpa voinu jäähä sinne vielä vaikka viikoksi! Pakkaspäivänä vintin kattoikkunaan muodostuu pitsiä ja uuninkylki hohkaa lämpöä. Mummu on keittäny yöllä kupatessaan riisipuuron ja sekahedelmäsopan. Aamulla sedät, tädit ja serkut piiloutuu sanomalehtien osasten taakse ja pappa päivittää yöllisen pakkasennätyksen (- 19,5). Päivällä radio pauhaa Tour de Ski:tä ja pappa avaa taas radion minuutilleen uutisia varten. Kukkakaupassa lähetetään vanhuksille terveisiä ja sokoksella (s-market u know) kerrotaan, että mukava, kun on Rauhalassa väkeä käymässä. Illalla hipsin vähän matkan päähän isotädille kattomaan vaalihaastattelua ja vien munkkeja tuliaisina mummulaan. Oi että, miten piiri pieni pyörii! Missään muualla se ei tunnu yhtä ihanalta.
Nyt laukut on vihdoin purettu, uudet tavarat löytäneet paikkansa ja astiat tiskattuina. On aika vihdoin alottaa se uusi arki uudella nimikkeellä. Huomenna töihin ja se tuntuu hyvältä.
Sää teit sen! Onnea uuden kulkupelin omistajalle! Se lisää mukavasti elämänlaatua vaikka vieki rahaa. Mutta on se sen arvosta.
VastaaPoistat. Melkein vuoden auton omistanut
No kiitän! Hurjaa hommaa ja velvollisuudet sen kun kasvaa. Vaan mitäpä sitä ei aikuisuuden eteeen velvollisuuksia hankkis! Lämpöpaikanki sain ja kaikkea. Ei muuta ku toivoa hyvästä ostoksesta ja viisasta ajoa!
VastaaPoista