Samalla postiluukun kolahduksella tipahtaa kaksi vastakkaista kirjettä. Toinen niistä julistaa, kuinka sua ei aikuisena kukaan auta, ja toinen kuuluttaa, miten susta tykätään. Pysähdyttävä yhdistelmä. Ensimmäinen kirje on varainkeruukirje vammaisten nuorten hyväksi ja pisti miettimään taas järjestystä uudelleen. Mitä siitä, jos viikon makaa taudissa ja potee ajoittaista mökkihöperyyttä ja kaipaa ihmisiä näkökenttään ja kosketusetäisyydelle. Jossain joku aikuistuva nuori ei pääse edes sängystä ylös ilman jonkun toisen apua. Siis jos sitä apua on. 

Jälkimmäinen oli äiteeltä, paranemistoivotus myös postin kautta. Ihana olla mammantyttö. Työkaverikin soitti juuri ja kysyi, onko minulla syötävää. Ihana tietää ja tuntea, että kyllä itsekseen elelevää aikuistakin autetaan.

Olo kohenee pikku hiljaa ja räkä alkaa irrota. Anteeksi suora ilmaisu, ei sitä kauniimmin voi ilmaista.  

Lisäksi rakkain roskapussinviejä tulee huomenna koko viikonlopuksi.