Huokailin eilen itsekseni. Ilta-auringolle, keväiselle metsälle, lämpimälle illalle. Voikohan aisteja käyttää liikaa? Katselen, kuuntelen, tunnustelen, haistelen ja maistelen tätä kaikkea  aivan antaumuksella. En taida lähteä täältä ihan helpolla. Toin metsästä pitkiä mustikanvarpuja ja kauniita pajunkissaoksia kimpuksi maljakkoon. 

Tänään huokailin itselleni, kun nykäsin jumpasta tullessani vihreät pöksyt ja tennarit (mummulan vintiltä sosialisoidut ja pahimmat hiirenpapanat poistettu). Tunsin itseni kymmenkesäiseksi! Vielä kun värikkään jopon saisin ja laittaisin tuon punaisen anorakin niskaani. Menisin täydestä.