Punasta pimeyteen, ohoi! Aivan omin luvin tökkäsin punaiseen joulukynttelikköön kynttilät ja samalla lupasin itselleni, etten enää koskaan osta Rainbow-kruunukynttilöitä. Sietäis nakata jorpakkoon moiset murenevat ja vain päällä valkoinen kunnon steariini -hömpötykset. Siihen se pääsi pöydälle aamuvaloksi, aloittamisen iloksi. Joulutähdet ja muut tähdet ja valot parvekkeella muistuttaa myös kohta tasan kuukauden päässä olevasta ajasta. 

Eilen pitkästä aikaa, ja oikeestaan ekaa kertaa tälle lukuvuotta, lähdin tyytyväisenä sisäkengät jalassa töistä. Heijastinliivin sentäs muistin viimetipassa nykiä takin päältä, mutta minkäs teet. Sama keli melkeen kuin viime kesänä niin eipä tuota eroa huomaa. Lunta kiitos!

Tänään päivän saavutus oli onnistumisen hetket monta viikkoa jo hirvittäneessä vasenkätisen tuittutytön opettamisessa neulomaan. Bingo! Osu ja uppos, kertalaakista. Voisin melkeen lisätä CV:hen. Toisille taas kahden puikon ja lankasyttyrän taisto on motorinen mahdottomuus. Kadonneiden silmukoiden ja työkyvyn metsästystä: ope mää oon aivan työkyvytön! Tarpeellinen sana tuntea noin niinku nelosluokkalaiselle.

Nyt karkkipurkin pohjalta vähän Wiener nougatia ja lakritsaa. Kokeiden korjaamisia ja kolmen tenorin joululauluja. Kohta joogaan. 

Piristäkää itseänne, toverit!