Palaan illalla, kun voikukat ovat jo sulkeutuneet. Tunnelmoin kulunutta päivää ja asettelen matkalta keräämäni tienpiennarkukat maljakkoon. Yhtäkkiä siivoan sirpaleitani, niitä konkreettisia. Otan uuden maljakon kaapista, aloitan alusta. Muistelen, miten sirpaleet tuovat onnea. Sillä vahvimmat meistä on tehty sirpaleista. 

Hääpari hymyili rakkauttansa koko pitkän juhlapäivän. Sydämeni läikkyi juhlaväen voimallisen laulun mukana: Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa...Tunnustelen kesäillan täyttämää kaihoani ja annan tunnelman kulkea mukana rannikolle saakka.