Mummulan tuvan seinäkello on hiljainen. Talon isäntä pysäytti ajan varttia vaille kymmeneen, eikä kukaan ole sen koommin heilauttanut punnusta liikkeelle. Papan parransänki on kasvanut viikossa pitkäksi. Karhea leuka rapsuttaa leukaani tutun tuntoisesti. Sairaalahuoneessa vierustoveri, katolta pudonnut ja päänsä satuttanut papparainen, puhelee: Meni tänään emäntä hukkaan. Mutta onneksi on vaan yks sellanen niin luulis ihan kohtuudella löytyvän. Pappa hilautuu vaivalloisesti käytävän toiselle puolelle antamaan vaimolleen juhannuspusun. No kun päästävät mummun lähtemään ja minut jätetään tänne.

Toukotyöt venähtivät tänä vuonna. Pottua kylvettiin maahan hieman jälkijunassa ja puolet viime vuotisesta. Että jos ei kerralla kaikkea pottumestarin ylpeyttä hävitetä. Istumme tädin kanssa kylvökoneen penkeille, kuljemme hitaasti hyrskyttävän traktorin mukana ja puottelemme siemenperunoita ttasaisesti putken läpi maahan. Myönnän - ensimmäistä kertaa. Istun pomppivassa kyydissä lantsareissani ja tuulipuvussa, onnellisena. Kymmenen astetta ja aurinkoa. Kohtuullinen pottumaa ja kohta alkava neljän sukupolven juhannusperinteet. 

Ja atk-tukikerho sai palaverinsa pidettyä. Pitkäksi venynyt kokousväli kasvatti istuntojen asialistaa samassa suhteessa. Ihanat kummien kullanmurut, herkkutarjottavat ja keskustelut. Istumme kulmasohvassa yötä vasten, peiton alla, jalat limittäin lämpöä hakemassa toistensa päällä ja alla. Aivan niin kuin ennenkin. 

Lomalainen polkee kaasua ja tuumaa - kannatti, ehdottomasti.