Yritän kyllä. Mutta moni muu asia puolestaan tahtoo unohtua. Pyöritän kahvipannuani kädessä ja mietin, että enkös ihan eilen pessyt sen. Niin mummun kahvipannun kyllä. Kastelen muualla kukkia ja omaani, ainokaiseeni, lorotan juomapullon pohjia ihan liian harvoin. Huolehdin mummulle lohta ja meetvurstia. Pikkujugurtteja ja Pihlaja-karkkeja. Itse syön mitä ja milloin sattuu. Vien mummun roskat joka kerta ja lakaisen roskat lattialta. Kotona noukin pölypallerokasaumia kouraani joka nurkasta ja yritän muistaa, milloin se imuri täällä lauloikaan. 

Kunnes päätän laittaa toisenkin muistilapun: muista itsesiksin. En mene nukkumaan illalla ennen kuin olen päättänyt seuraavan päivän herkkuruoan. Poljen sisäpyörää ja saunon hartaasti venytellen. Istun kampaajan käsittelyssä ja vaivun jonnekin tajunnan rajamaille pesualtaan hierovassa tuolissa. Reilu kevättukka hulmuten kaivan imurin omasta kaapistakin ja muistelen viikkoa.

Sitä, miten mummu nojautuu lähelle tietokoneen ruutua ihmettelemäään rapakon toiselta puolelta näkyvää poikaansa. Miten mummu ihailee vaihtamaani keittiön pöytäliinaa sen reunaa silittäen. Uutta ruukkukrysanteemia ja hänelle tuomiani paperikarkkeja. Ja nauraa, laulaa ja kysyy sen sadannen kerran samat asiat. Ehdottaa jälleen, että joskos jäisit yöksi tuohon sohvalle. Tänään lupasin jäädä, jos mummu menee puolestani muovailemaan savikukkoja kolmosten kanssa huomenna kello kahdeksan aamulla. Mummu nauraa silmiään siristellen ja tuumaa, ettei hänestä opettajaksi ole, en lähde. Huumorin voimalla pesulle, syömään ja kävelylle. 

Iltavirren jälkeen kuuntelen käytävässä, miten postiluukun raosta kuuluu matalalla äänellä Mä taimi olen sun tarhassas..