Torstai ja tekemisen puute. Joku oli taas sössiny ja meni työt alta, mikä aiheuttaa turhautumista. Huomaan nauttivani vapaa-ajasta vaan melkosen paljon enemmän, kun se on nimenomaan vastapainoa työlle. Kyllä meinaa yksikseen olo päivisin ja iltaisin nimittäin riittää. Noh, jätämme moiset marinat omaan arvoonsa. Viime viikolla ystävä muistutti, että jokaisen vahvan naisen takana on liuta vahvoja naisia. Lienee hyvinkin totta! Mutta vahvuus ei ole kovuutta, ei ylpeyttä eikä välinpitämättömyyttä. Se on itsestään välittämistä ja samalla muiden arvostamista. Luulen, että se on sitä, että tekee mansikkapirtelön vaikka vaan itselleen.
On tässä tekemättömyyspäivässä puolensakin. Raahasin koneen keittiöön jo aamulla, kun keittiönpöydän vieressä on valoisampaa. Ja mikäpä sen virikkeellisempää kuin katsella, mitä vilkkaasti liikennöidyllä tiellä ja parkkipaikalla tapahtuu!
Neilikoista on tullu mun pitkäaikaisystäviä. Jos kahen euron kukka kestää kaksi viikkoa, niin eiköhän se ole sen arvoinen. Koneelta soi ouluisen kotoisasti Rondo Classic ja allekirjoittanut vääntää työhakemuksia. Tuolilla lojuu kesäkissakassi, joka odottaa aurinkoa ja piknikkejä vähintään yhtä hartaasti kuin omistajansa.
Nukkumaan käydessä ajattelen.
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä, kylvetän, kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen.
Kehun: sinä pieni urhea nainen minä luotan sinuun.
Eeva Kilpi
Ihanan sympaattinen kirjoitus, Elina. Alleviivaan juuri tuota: vahvuus naisessa ei tarkoita ylpeyttä eikä välinpitämättömyyttä vaan itsensä välittämistä ja samalla muiden arvostamista. Nuita asioita olen itsekin pohtinut täällä vielä hieman vieraassa kaupungissa ja hetkinä, jolloin mies on ollut työreissuilla. Toivon lämpimästi oikein mukavia ja elämänmakuisia hetkiä sinne Kajaaniin! Arki voi olla myös juhlaa, eikö voikin?
VastaaPoistaKiitos, kevätauringon paistetta sinneki! Oon monesti miettiny teitä, että mitenköhän kotiutuminen sinne on onnistunu. Välillä tsemppi pitää kohdistaa itelle: päivät kannustaa ja ottaa vastaan kiukkuja itteään pienemmiltä, mutta sitten joskus havahtuu, että missäs se oma jäähypenkki ja kiukkupaikka onkaan. Sitten taas mennään :)
VastaaPoista