Tänään on pitäny monesti tarkistaa kellosta, että onko kello tosissaan nuin vähän. Luulin monesti olevani myöhässä niin jumpasta ku töistäki, kun aurinko helotti niin kirkkaasti heti aamusta, ja illallaki jumppaan mennessä ei tarvinu säkissä polkea. Vaan se säästä. On sitä ollu muutenki nini töhnässä, että meni kerran jos toisenki töissä väärään kerrokseen. Saatiin monesti melko hyvät naurut kanssaeläjien kanssa, kun yks haahu laahua ihan vääriä käytäviä. Ei aina (ja saatika lomanjälkeisenä maanantaina) voi muistaa.
Jos loman yksi päätarkoitus on irrottautua arjesta ja virkistäytyä, niin sitä se tosissaan teki. Fyysinen virkistys vähän vielä juimii lauantain laskujen takana, mutta eiköhän seki kohta ilmianna itsensä. Vaan se pääkopan virkistäytyminen se vasta oli nannaa! Toisia maisemia, muutaki ääntä ku omaa jupinaa, lautailua ja ulkoilua. Ja noh, mitä nyt tuhat kilometriä ajelua, joista suurin osa yksin. Hän autoilee, kuin suumaheri konsanaan!
Paitsi huolettomuuteni on saanut uuden ulottuvuuteni. Kun järjestelmällisyydestä ja neuroottisesta suunnitelmallisuudesta on opetellut/opettelee pois, voi myös käydä niinkin, että menee melkeen ojasta allikkoon. Katoin pokkana perjantaiaamuna enirosta, että joo, tuolta Keiteleen ja Pielaveen ja minkälie kautta on Kuopioon mummulasta lyhin reitti. Hän läks sillä hataralla muistikuvalla, että eiköhän siellä ole kylttejä ja viittoja. Pappa tuumas, että joo pääseehän sieltäki. Vaan alkupätkä on aika mutkasta - mutta onhan se vaihtelua! Vaihtelu virkistää sanoin ma ja läksin matkaan. Siinä mutkikkaan Muurasjärventien jälkeen aattelin, että non nyt tulee vähän turvallisemmat tiet. Ja pah. Nelostien jälkeen alko sellaset mäet, kolot ja mutkat, että rallikuskitki ois hirvitelly. Liukastaki toki oli ja ei paljoa vastaantulijoita näkyny. Tie muuttu kilometrien edetessä sellaseksi kinttupoluksi ja siinä vaiheessa, kun kyltissä luki, että päällyste päättyy, niin päätty myös huumorintaju. Puhelu kärsivälliselle kartturille ja ei muuta ku riestykseen stop ja juu tässä lukee, että tuonne tuon verran ja tuonne tän verran. Mihin sitten, häh? Sai huoleton lomalainen ajaa peilijäisissä ysikympin mutkissa kyllä niin kieli poskella, että isommalle tielle päästyäni kyllä huoahdin syvään. Ja sehän meni just niinku armas pappa lupasi: tasan puolenvälin jälkeen alko leveä, iso, asfalttibaana. Vaihteluki oli melkosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti