Äiti kaivoi luottoreseptinsä esille muinaismuistonsa joukosta. Mahtava tuo kirja muuten! Serinakakut on taas niitä jokajoulusia leivottavia, joista oikeesti näin murkkuiän (?) ohittaneena tykkää melko paljonki. Opus kertoo myös tarkkaan eri vitamiinien puutostiloja myös kuvien avulla. Tuo C-vitamiinin puutoksesta aiheutuva heikentynyt yleiskunto, verestävät ikenet ja kevätväsymys kolahti aika osuvasti.
Vaan adventtitonttu se oli kuunnellu melko tarkalla korvalla. Tänään kolmantena adventtina pussista ilmestyi Fiskarsin keittiöveitsiä heti kaksin kappalein! Voi onnen soikeutta. Ilmeisesti kämpillä seinille puhumisella ja adventitontun läsnäololla oli jokin yhteys. Pienet hedelmäveitset nääs meni entisen pitkäaikaisknäppiksen mukana (jotka kerran taannoin ostin joululahjaksi - sarjassamme oma lehmä ojassa -lahjat) ja oli kyllä erittäinerittäin tarpeen tulevat. Liekö toimis kenties myös kirurginveitsenä nilkkaa ajatellen...
tuoppas tullessas sieltä muutama pikkuleipä mullekin!
VastaaPoistaluin tässä ikävöidessä "muutaman" jutun tuolta aiemmilta ajoilta. voi sentään meidän pikku rinsessaa ja näitä pipareita! ehtisköhän sitä vielä tällä viikolla joku ilta koristella uudet piparit?
Oijoijoijoi! Aivan olen haistelevinani kaipuuta ja nostalgiaa! Hei samanmoisia ajatuksia itelläki oli. Keretään me, ollaanpa yhteyksissä ;)
VastaaPoista