6/12

Rankka itsenäisyyspäivä. Taas yks niistä kerroista, jollon voisin laittaa osta-myy-vaihda -palstalle heti monen rivin ilmotuksen, joka menis jotenki näin: vaihdetaan ehjä nilkka pettämättömään ja toimivampaan TAI ostetaan halvalla kivanväriset ja joka vuodenaikaan sopivat kyynärsauvat nurkkaan odottamaan. Oon jo niin monesti koputtanu puuta, kun ei lenkkeillessä oo sattunu nilkalle mitään niin johan se nyt oli aika. Varovasti varovasti ja pitkin pitävämpiä tienlaitoja ja silti nilkka heittää kolmoislutzia. Voin kertoa, että sillon kipu on melkosissa mitoissa. Kait sen ymmärtäis, jos näkis, mitä nahan alla tapahtuu! Kuulemma niinku märkää paperia, joka aina repeilee. Siinäpä sitten istut hangessa ja piät lunta nilkassa, haukot happea, ku sattuu niin julmasti ja yrität toteuttaa kylmä-koho-kompressio -taktiikkaa yksin. Onneksi puhelin on aina mukana ja kyyti tuli nopiaa, mutta meinasin kyllä huutaa hyvät itsenäisyyspäivät sillekin miehelle, joka vaan kyykkivän ja huohottavan kalsarisankarin kohalla nopeutti askeliaan ja nosti nokkaa ylemmäs. Linnanjuhlat alko sitte mun osalta eteisen lattialla maaten, kylmäpuriste nilkassa ja koipi katossa. Mutta kerranki Rondo Fm laittoi parastaan oikealla hetkellä: Sibeliuksen Kuusi kuului huono-onnisille asti ja itsenäisyyspäivän illassa oli lohtua.

Jos sitä huomenna hakis taas kepakot jostain tueksi ja turvaksi. Kaikki kirurgiopiskelijat hoi! Täällä ois yksi harjotusnilkka, jonka nivelsiteitä saa kokeilla kiristää. Eikä tarvi olla takuita onnistumisesta.




Huomenna olis tarkotus lähtä äiteen kanssa Kajaaniin ja torjantaina on valmistujaisjuhla eli bubliikki. Ei vissiin kovin korkeissa koroissa sitten juhlita. Toivottavasti joulun aikaan on sekä tunnelma että koipi parempi!