perjantai 9. joulukuuta 2011

On se juhulaa!


Vähän niin ku ois omat ylioppilasjuhlat koettu uusittuna, mutta ehkä jopa parempana versiona. Ajeltiin keskiviikkona Kajaaniin äiteen kanssa. Matkaseurassa ei ehkä ois voinu olla enempää nostalgisuutta! Äiti-tytär -laatuaikaa oli het' Vaalan abc:kin täynnä, kun äiti toki osti matkakarkkia lapsukaiselleen. Ihmetys oli suuri, kun tytär valitsikin Lauantai-pussin kaikkien jumbo-megapussien seasta. Ja sitä paitsi! Lauantai-pussin sekoitus oli muuttunu dramaattisesti. Kaikki ne pitkulaiset salmiakkinallet oli häipyny ja tilalla oli jotain hetelmätutteja. Aika karski muutos etten sanoisi.

Äiti ja tytär katselevat nähtävyyksiä: "Siis tuota Prismaa ei kyllä oo viimeksi ollu!" "Noh mitä nyt varmaan kymmenisen vuotta jo ainaki." "Nii mutta ei ainakaan sillon minun aikana!" No ei varmasti sillon seitkytluvun lopussa rismoja näkyny. Ja kuulemma Pekka Heikkisenki leipomo on ollu eri paikassa. Jännä ku kolmessakymmenessä vuodessa tapahtuu muutoksia! Välillä piti muistuttaa komeasta asfaltista, jolla pitäis myös pysyä.

Juhla oli juhlava viimesen päälle! Meitä valmistuvia oli paikalla vaan kahdeksan, mutta läheisiä ja puljun henkilökuntaa oli yhteensä niin paljon, että Hela-salissa oli varmaan kuutisenkymmentä ihmistä. Puheita, musiikkiesityksiä ja kunnon Gaudeamus igiturit. Siinä viva academia, viva professores -kohdassa tuppas kyllä hymyilyttään ylistyslaulu rohvessoreille. Onnitteluja ja kättenpuristuksia. On sitä ite kunkin ne ansainnut! Äiti räpätti tuttujen ja tuntemattomien kanssa, kuulemma ollaan söpösti ku kaks marjaa. Yes. Ite sain melko mielenkiintosta juhlakahviseuraa: eräs nimeltä mainistematon falsettiääni erkan puolelta sekä eläköitynyt bilsa-mantsan ope. Mikäs siinä kilistellä ;) Vaan on meillä mainio laitos ja mielenkiintoisia, kontaktia ottavia ihmisiä!

Tuli ihan ikävä kampushengailun pariin ja ihanien ihmisten keskelle, mutta eipä siellä nelijalkasena paljon hyödytä olla. Vaan taisipa Kajaanin kaverit saada ymmärrystä minua kohtaan nähdessään kombinaation äiti-tytär !

Juhlapäivän kruunasi ravintelireissu Toreroon ja mainio ateria. Ja kyllä väitän ja suoraan, että parempaa valkosipulimajoneesia saa etsiä! Alioliaioli mikä lie <3

Ne opiskelut oli sitten siinä. Nyt tuulta päin!


2 kommenttia:

  1. Voi kuule on sinua aiemminkin ymmärretty :) hyvinki, vaan selvenspä vähän mamma haapalahden tapaaminenki.

    Ja toi kakku oli mahottoman hyvää, saatiin joululaulajaisissa rääppiä loput :)

    Ja tietysti onnea ja iso rutistus vielä opelle!

    VastaaPoista
  2. Eikö olluki hyvää! Kyllä rikas yliopisto panostaa ;) Kiitoskiitos!

    VastaaPoista