13/12

Tänään oli aika tehdä se. Viikon sitä oli jo ajatellu, toivonu sen onnistuvan ja pääkoppa kaivannut sitä jo aika lailla. Kävin siis pihalla. Totta jos puhutaan niin uskaltauduin jopa vähän kolamaan lunta ja ette arvaa kui hyvältä tuntu! Viikko sisällä mähi mähi alko jo pikkuseksi aikaa riittämään. Ja nilkka ei laittanu vastaan! Mitä nyt pientä väsymystä ilmassa, mutta saahan sitä olla rankan päivän jälkeen uupunut.

Aamukahvit nautin erittäin väsyneenä, mutta loistavassa seurassa. Pittäähän sitä uutta puoliskoa olla saattelemassa heti aamutuimaan! Talon omistaja alko tänään huokailemaan, että mitenhän sitä sitten taas eletään, kun sisäkköä ei kohta ole. Reppana joutuu kaks yötä pärjäämään ilman...pitää tsempata kovasti! Mutta voin näin kodinhoitajan kokemuksesta suositella, että kiehuvan kuuma kasvisosekeitto on paljon näppärämpi antaa kiehua siellä kattilassa ku tuossa kämmenellä.

Mutta arvatkaa, mikä on oikeesti aivan hullun mukavaa? Se, että joku soittaa oikein kunnon tuohtumuksessaan eiku sitä vaan soitin ku mua niin tympäsee ku... Menee varmaan jo hulluuden ja väärinymmärryksen puolelle, mutta voiko olla lystikkäämpää hommaa, kun saaha oikein kunnon äkäampiaispuhelu, jonka kiukku ei kuitenkaan (kop kop puuta kop) kohdistu minuun? Ja ai että saatiin makoisat naurut, kun käänneeltiin asia huumoriksi. Työkyvyttömyyseläkkeelle joutava Elina sohvanpohjalta päivää - ja asiat järjestyy!

Ja jotta jokaisella on mahdollisuus onnistumisen kokemukseen, järjestän pienen, mutta haastavan, visailun näin illan ratoksi. Mikä onkaan otus, jonka jäljet ovat tällaiset? (alle seittemän vuotiaille vihje: se alkaa T-kirjaimella)