keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Onnistuneita musiikintunteja. Tekemisen meininkiä ja cupsong. Me ja meijän luokka. Kiitosta ja kehuja. Kokousaplodit hyvin tehdystä työstä. Ääni muutaman sadan kilometrin päässä. 

Viikonloppuna mallailen uusia syyskenkiä kaupassa peilin edessä. Tuntematon vanhempi nainen kävelee ohi. Pysähtyy kuitenkin, kallistaa päänsä ja sanoo: tiedätkö, näyttää jotenkin todella hyvältä. Niin mikä? Tämä minun elämä vai uudet kengät? Molemmat - tunnen. 

Oppilaat kirjoittavat hellyyttävän rehellisiä kirjeitä minulle. Kertovat skeittilaudoista, kesän Powerparkeista ja alkusyksyn tunnelmista. Siitä, miten olen heidän mielestään luotettava ja avoin. Ja kun kuulemma naurankin vielä! 

Makaan pimeässä jumppasalissa loppurentoutuksen aikana ja kellun kaikessa hyvässä. 

Silitetty, oijottu, paikattu, hellitty, hyvin kohdeltu, kiitetty, kehuttu, arvostettu, rakastettu.


Aamujunan eteisessä
kuulaana syyspäivänä tapasimme.
Täynnä, sanoin minä, ja sinä:
Aurinkoa. Maailma.

(R.Rasa)

3 kommenttia:

  1. Siinäpä open elämää parhaimmillaan. Kiva, että jaat tunnelmat blogin lukijoillekin värikuvin ja
    kuvailevin sanoin:).

    VastaaPoista
  2. Ja myös huudettu, syytetty, raivottu - kohti. Itketty, venytty, kuunneltu, kannettu.

    <3

    VastaaPoista