Jotenkin pidän tästä syksystä kovasti. Eikä se näytä edetessään yhtään huononevan! Mutta missä välissä se tuli? Huomaamatta. Ja yhtäkkiä on aamut, jolloin saa raaputella valkoisiin autonikkunoihin koukeroisia kuvioita. Onneksi en kerennyt viedä kesäteloille skrapaa ja lumiharjaa. Hitaus on joskus hyväksi. 

Ja mitä se viisas mummuni siellä sängyllä pötköttäessään sanoikaan? Kunhan muistaa, ettei hättäile eikä hättäänny. Niin monessa totta. Tämän syksyn viisaus.