Ja ovessamme lukee se tuttu ajatus, jota haluan seurata, siihen kasvattaa, siitä puhua: 

Unelmoi, lapseni

kauniista asioista.

niin sinusta kasvaa

onnellinen ihminen.

              

                   (E.Karjalainen)

Kuten tänään ja eilen. Toivottavasti huomennakin. Usein ajatuksen ohittaessani lue sen. Että muistaisin! Todella. Pyydän oppilaitani lukemaan ajatuksen rauhassa ja ajatuksen kanssa. Säheltävät sankarini, kuuliaiset kullanmuruni. Ope hei mei ei muistettu tänään kertoa viikonlopun kuulumisia! Murkkuikäiset tuittupääni, niin taitavia ja kohteliaita. 

Unelmoi lapseni...Mutta mistä? Uskallatko unelmoida siitä kauneudesta, josta et edes tiedä? Poimin sylillisen omenoita ja uskon unelmaani aina vain enemmän.