Joo, joo, ihan kohta! Maanantaita varten kirjahyllyssä notkuneet tenttikirjat luovat tuomitsevia silmäyksiä. Makaavaat sohvalla aukinaisina ja reporankoina. Hyvin rauhaan jätettynä ja levänneenä. 

No kun on just nyt muutakin tekemistä, selitän niille joka päivä. Huomioin heitä sisältöönsä nähden hyvin vähän, mutta sitäkin tehokkaammin. Kun niiden vierellä olisi myös kaksisataaneljäkymmentäseitsemän korjaamatonta koesivuakin. Hirmu hienot tarinat vihkoissa odottamassa lukijaa ja arvioitsijaa. Pipon sisään käpertyvä nyyhkivä murrosikäinen ja kämmenselkää silittävä opettaja.

Se on priorisointikysymys, selitän itselleni ja uskollisesti odottaville ja myös itse järjestämilleni velvollisuuksilleni. On ihanan aikaiset joululaulut ja juoksumattona pehmeän keltaiset tienreunat. Hamstraan tarjoushiuslakkaa koko talveksi ja alennusirtsareita matkakarkeiksi. Pakkaan viikonloppulaukun valmiiksi ja leikkaan aamuisen Hesarin vinkit jääkaapinoveen. Halatessa huolet kevenevät, luen uudestaan ja uudestaan.