Niinkuin meri 

on ihmisen elämä, 

tyynet ja tyrskyt 

siinä vaihtelevat, 

ja vaahtopäiden vaimentuessa 

kimaltelee aurinko 

kirkkaampana kuin koskaan. 

Uljaasti ja täysin purjein 

on elämän merelle uskallettava mennä, 

sillä kootuin purjein 

satamassa lepäävä laiva 

on vain surullinen sivustakatsoja 

elämän suuressa seikkailussa.

Raili Malmberg 

Sitä taas on kuljettu vuosi joidenkin lasten elämässä. Rinnalla, edessä, takana. Toivottavasti näitä vuorotellen. Tänään hyvästelin ensimmäiset varaslähdön lomalle ottaneet kuudesluokkalaiset. Sen nappisilmä hulinasanterikin, joka kesken luokkatoverin pitämän puheen nousee, ottaa vahapurkkinsa repusta, kävelee luokan peilin eteen ja sutii vahaa muutamalla varmalla vedolla vastaleikattuihin hiuksiinsa. Niin että hyvää kesää, mukavaa yläasteen aloitusta ja mitäs muuta? No ainakin sanon sen, kuinka mukavaa häntä oli opettaa. Hiusten sukija, tuolilla keikkuja. Hän joka ensimmäisenä juoksee vastaan ja esittelee riemuissaan kovalla työllä ansaittua seiska plussaa.

Jalkapallokentällä kuhisi. Oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun opettajat asettuvat riviin haastajiaan vastaan. Kuudesluokkalaisia on kolminkertainen määrä. Se tietää nopeita vaihtoja ja opettajille kolminkertainen määrä juoksemista. Kymmenen minuutin jälkeen yleisön keskittyminen on jo herpaantunut. Ensimmäiset kolme peliin osallistumatonta on jo kiivennyt puoleen väliin kentän laidalla olevaan mäntyyn. Tekemäni ratkaisumaali 1-0 oli poikain mielestä täysi munkki. Ja siinä he ovat varsin oikeassa. Mutta se pelin tunnelma, jännityksen kuhina, tsemppi ja tekemisen meininki. Liidin sen varassa illan! 

Iltapäivällä kaivamme tusinan verran kultareunaisia aurinkolaseja pahvilaatikosta. Harjoittelemme lauantain opettajien esittämää laulua ja tunnelma on taattu. Olin unohtanut tämän yhdessä musisoimisen, mitä viime vuonna oli paljon. Meissä on tusinan verran monitaitoista, työhönsä sitoutunutta ja persoonallista opettajaa. 

Taidan olla kovin tyytyväinen.