Hyvän päivän aamuna huomaan körötteleväni tutun auton perässä. Risteyksessä vilkutan toiseen suuntaan kääntyvälleni isälleni ja jatkan kohti kevätjuhlapäivää. 

Iltajuhlaa ennen yli kolmekymmentä peikkopoika kulkee käsieni lävitse. Pidän leuasta hellästi kiinni, sudin mustaa kasvoväriä kulmakarvoihin ja parransängiksi poskiin. Sotken kolmasluokkalaisten kullanmurujeni hiuksia pörröiseksi peikkopääksi niin, että luokan täyttää geelin ja hiuslakan voimakas tuoksu. 

Kalastelen kiemurtelevia ja kasvoväristä kauhuissaan olevia poikia käsittelyyni. Ja siinä kun he ovat, kukin vuorollaan, tapittavat suoraan silmiini ja pysähtyvät kuunteleemaan, valmistautumaan, kohtaamaan. Niin siinä se on. Tämän työn ydin. Opettajan ja oppilaan kahden välinen kauppa.