Yöllä taas valvon ihan vaan huvin vuoksi. Mutta ei se sekään hääviä ole, kun huomaa kesken unenodottelun, ettei auto olekaan roikassa. Ei muuta kun toppahousua ja takkia ja villasukkaa ja kumpparit ja mitä ikinä sitä sattui sumusilmiltä löytymään. Ei ollu parkkipaikalla siihen aikaan ruuhkaa. Tänään jostain syystä muistin pistää urhean ratsun liekaan.

Yöllä on kuitenkin muakava ajatella. Antaa ajatusten lentää hiihtolomaan, takaisin seuraavaan työpäivään, kynä kädessä askartelukerhon ilmoittautumislistaa odottavaan surusilmään, pinaattilettuihin, pieneen kummityttöön, pitkään vappuvapaaseen, mummulan kylmän vintin takaikkunaan.