Lits läts. Mikä tätä talvea riivaa, kun ei meinaa osata päättää, tullako vaiko eikö. En pidä moisesta ailahtelevaisuudesta. Vai onko se tämä rannikon ilmasto, oikukas ja tuulella käyvä. Sisämaassa oli toisin, varmaa ja vakaata. 

Selasin vanhoja kuvia ja olin näpännyt tämän ilman tarkempia tilannemuistikuvia. Noh, Wagner se taas tietää: ei aina voi olla niin prinsessamaista. Välillä on lits läts ja ensimmäiset joulujuhlan yhteisharjoitukset venyy ja paukkuu. Maanantaina toivon, ettei viikko olisi vielä alkanut. Sitten kuitenkin kaksi tuntia puhelimessa ystävän kanssa tekee hyvää. Haaveilimme toisistamme tietämättä samaisesta jouluherkusta, mutta toinen kerkesi sanoa sen ensin vain ääneen.

Ensimmäinen joulukortti lopsahti luukusta. Kahdeksan yötä jouluun, tuumasi Toljanteri.