Joulun pyhäpäivät sujuivat onnellisesti. Maalla oli tyytyväisiä, kiitollisia joulunviettäjiä ja kummalliset joulukelit. Eilen syntymäpäivänäni paistoi aurinko, jonka säteissä päiväuniaan nukkuvan mummun viereen oli ihana köllähtää. 

Pappa ripusti linnuille lyhteen ja talipallot. Mummu kiikkui tuvan toisessa kiikkutuolissa pää tiukasti tuolin selkämyksessä pukaten pehmeitä keinuvauhteja jalkaterillään.

Päästiin joulun ytimeen, kun muistimme mummun sanat: ja minulla ei ole teille antaa muuta kuin paljaat kädet. Jouluyönä pelasimme tuvan pöydän ääressä ja natustimme juustoja, kun mummu lykki Ferrarinsa kanssa ensimmäiselle yösyönnilleen. Muutaman juustomaistiaisen jälkeen mummu istui pöydän päässä hiljaa. Mitäs tuumailet? kysyin. Että se tuli sittenkin tämä joulu, vastasi mummu hymyillen ja kurottautui kohti valkohomejuustoa.