keskiviikko 4. joulukuuta 2013


Lipsahti. 

Yövalvomiseksi, iltatirisemiseksi, valkohomejuustoiluksi ja hurjaksi aamuväsymykseksi. Joku viisas saattaisi havaita näillä yhteyttä, mutta jostain syystä arkijärki on jäänyt tuonne hurjaa vauhtia kuluvan ajan alle. 

Itämaan viisaan naisen kanssa shoppailtiin Kärkkäisen autotarvikeosastolla ja naurettiin niin että hiki tuli. Itsenäistyttiin ja aikuistuttiin ja ostettiin oiken sisätilalämmittimet. Toinen osti ilman, että oli varma sen sopivuudesta autoon. Toinen valitsi tuotteen pelkän paketin perusteella. Että se siitä aikuistumisesta ja muusta vastuuhöpötyksestä. Sai jutella seuraavan päivän puolelle ja kömpiä önisten arkiaamun pimeyteen. Kääntää arki juhlaksi toisen läsnäololla. 

Ja saikin lipsahtaa. Olen korjannut ranne hellänä kahdeksatkymmenet kokeet kolmen päivän aikana, tehnyt sanallisia arvioita ja muita myöhään yöhön. Miettinyt pääni puhki hyviä sanoja kannustaa, sanoa rehellisesti, arvioida saavutettuja ja saavuttamattomia tavoitteita. 

Taputtanut itseä olalle, hyvä tyttö, arvioinnit tehty. 

2 kommenttia:

  1. Hyvä tyttö! Ja kiva kirjoitus. Miten sitä elämässä onkaan aina niin kivaa tekemistä, että ei malta nukkumaan mennä.. Paitsi jos kyse on työjutuista :/ tsemppiä loppuvuoteen!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Tsemppi ja olalle taputukset onki niitä, joiden voimalla paljolti mennään. Ja ne vyötärönkorkuiset halaukset ja tähtisilmät.

    VastaaPoista