Sunnuntai-iltana olo oli kaikkea muuta kuin levännyt. Arjen ja loman välinen kontrasti tuntui liian suurelta. Monen huonosti nukutun yön jälkeen olin nukkumassa jo uutta aikaa kahdeksalta. Maanantaina jo helpotti. Kummaa, miten tuo mieli kaipaa lepoa! Arki rullaa jälleen ja kanakeittoa on taas varmaan ainakin viikoksi...
Mummulla oli uudet, kauan haaveillut, silmälasit ja hampaat. Sairaalaan jäi väsynyt mummu, joka oli yhtäkkiä aivan eri näköinen uusine hampaineen. Silittäessä hymyilevä, halatessa lämmin. Kotia kohti ajellessamme kyytiläinen, ystäväpoika, tuumasi parin tunnin avautumisen jälkeen minulla olevan vahvoja ihmissuhteita. Tiedetään, suurien tunteiden nainen.
Tänään istuin autopesussa aivoja nollaten ja ajattelin, josko tehopesu puhdistaisi myös korvien välisen sekasotkun.
pitäisköhän itsekin viedä auto sinne pesuun. tai just toi että jos se huuhtois vähä ajatusten sekavuuksia pois. ei se auto niin kaipaa putsausta, mut.. ehk en selitä enempää, you got the point :D
VastaaPoistaSuosittelen! Mula kyllä auto oli myös rapanen ku mikä. Kokeile, josko auttais molempiin :)
VastaaPoistaVoi että mää niin tykkään tästä sun blogista. Sää ossaat vaan kirjoittaa niin hyvin! :) Määki voisin käyä yrittää pesseen korvien väliä. Jotenki tuntuu että sille ois nyt tosissaan tarvetta... :) tsemppiä työarkeen ja tunnelmallista joulun odotusta! <3
VastaaPoistaTerveiset turkkusest.
Oon lukenu tätä sun blogia ainaki vuojen, mutten oo saanu yhtää kommenttia laitettua. Nyt laitan. :) tykkään ihan hulluna näistä sun kirjoituksista ja jutuista! aina pittää käyä kattoo, että ootko laittanu uutta postausta ü
VastaaPoistaOooi, mitä kommentteja. Pöytälaatikkorustailija kiittää sanoistanne!
VastaaPoistaTurkkuseen rakkaita terveisiä <3