Pitäisi. Pitäisi siivota, pestä pyykkiä, pakata. Oikeasti pitäisi lukea ja kirjoittaa, edistää lainakirjan viimeistä lainapäivää koko tulevan sakkorahan edestä.
Silti löydän itseni keikkumasta tuolilla, kurkottelemasta verhonipsuihin ohuenohutta ompelulankaa ja hentosia hiutaleita. Sillä tänään satoi ensilumi.
Lapset huokailivat ikkunan edessä tiheästi laskeutuville ensimmäisille lumihiutaleille. Se oli tämän päivän ihana ihme. Ja ne hymyt. Opettaja yhtyi huokailujen kuoroon, vaikkakin kohteena päivä päivältä rakkaammaksi tulevat kolmasluokkalaiset.
Pitäisi ja pitäisi. Välillä, tai aika usein, täälläkin tuntuu että mihinkään ei riitä tahto ja motivaatio. Mutta ehkä välillä on tarpeen viettää vähän rennompaa ja saamattomampaa elämää, tavallisena arkenakin. Ja onneksi silloin havahtuu noihin lähes taianomaisiin pieniin hetkiin, joita mainitsit. On se elämä ihan käsittämättömän upeaa, jos oikein osaa katsoa.
VastaaPoistaTotta turiset! Nyt tosin jo tämä lomalainen myhisee jo omaa lomatuytyväisyyttään :)
VastaaPoista