perjantai 18. lokakuuta 2013


Poikkesin reitiltä ja löysin kauniin sisäänkäynnin. Kiertelin iltapyöräilyllä tehtävät ostokset, palautin kirjan kirjastoon ja haahuroin pitkin jokisuistoa. Vasta pakollisten päiväunien ja työkaverilta saadun kahvinlahjuksen keittelyn jälkeen tuntui, että loma alkoi. Otettiin kutosten kanssa ylämummot loman kunniaksi ja jokaisen kohdalla taoin myös omaan pollaani Hyvää syyslomaa! 

Kirjoitin kortteihin saman ajatuksen, johon olen taas uudestaan itse nyt useammin palannut. Huominen tohtorisnainen ja pikkuinen piiperopoika ansaitsee samaa rohkaisua: 

Unelmoi, lapseni,
kauniista asioista, 
niin sinusta kasvaa
onnellinen ihminen.
  
 (E.Karjalainen)


Aamulla aikainen herätys ja isolle kirkolle. Se on loma.


2 kommenttia:

  1. Aivan ihana ja muistamisen sekä muistuttamisen arvoinen tuo ajatus, runo.

    VastaaPoista
  2. Jakaminen siis kannatti, se on ihana kuulla!

    VastaaPoista